Tässä jutussa yritän tuoda esiin mahdollisimman paljon asioita, joista ei löydy halkaistua sanaa suomeksi. Koska monet asiat pystyy kuitenkin demonstroimaan paremmin kuvilla tai videoilla, lienee perusteltua käyttää niitä. Piirsin pari kuvaa tuohon, mutta videoita en alkanut tekemään, koska aiheesta on niin monia hyviä videoita olemassa. Mielestäni ehkä parhaimman videokokoelman on tehnyt herra mantic59. Tekstissä ei ole erikseen linkkejä videoihin, vaan keräsin asiaan keskeisesti liittyvät videot loppuun. Videot ovat englanniksi, mutta uskoisin niistä olevan kuitenkin apua jokaiselle, kun löytää vaan oikean asiayhteyden. Varsinkin tekstin puolivälissä mainitut kikat kannattaa tarkastaa videoista.

Marketin moniteräisiin höyliin tottuneena itselläni oli aluksi suuria vaikeuksia opetella perinteisen partahöylän käyttöä. Toki etsin joka paikasta tietoa oikeaoppisesta parranajosta, ja kaikkialla muistettiinkin kertoa, että erityisesti teräkulmaan (n. 30º) ja terän ja ihon väliseen paineeseen on kiinnitettävä huomiota. Mielestäni kiinnitinkin, mutta ei siitä silti tullut mitään.

Hetkellä, jolloin ajotulokseni parani nykyiselle tasolle, ajovälineistöni koki melko suuria muutoksia. Vaihdoin siis Merkur Futurin tilalle Heavy Duty (HD) Slant Barin, Men-U premier -sudin tilalle Omega 83 -sudin, Men-U Shaving Creamin tilalle Tabac Original -saippuan sekä Featherin terien tilalle Derby Extra -terät. Uskon sudilla olleen osansa asiaan, mutta epäilisin kuitenkin, että höylän vaihto oli se ratkaisevin tekijä tässä vaiheessa.

HD:n kanssa ajotuntuma oli Futuria parempi ja ylipäätään sen käyttö vaikutti/vaikuttaa helpommalta. Mikä erityisesti pisti silmään HD:lla, oli teräkulman pitämisen helppous. Kun höylän kärjen (onkohan tuolle virallista nimeä; kuitenkin tuo osa höylästä, mikä tulee terän "päälle") asettaa ihoa vasten ja sitten kääntää höylää niin kauan, kunnes terä on iholla, on teräkulma mielestäni hyvin siinä (tajusin vasta tekstin julkaisun jälkeen, että teinkin noin vain aikanaan ja teen nykyään toisin päin eli höylän sivuosa kiinni ihoon ja siitä kääntää vartta sitten ylöspäin). Futurilla sai aina taistella tuon kanssa, eikä asiaa helpottanut varmaan yhtään se, että säätelin terän asentoa aika usein. Alla oleva kuva selventänee hieman.

 

Teräkulman hakeminen

 

Futurilla tein usein kuvan osoittamalla tavalla (joojoo ei ole lähellekään 30º tuossa, idea selvinnee kuitenkin), mutta en mielestäni koskaan löytänyt oikein järkevää kulmaa, joka olisi tuntunut ajossa hyvältä. Yleensä höyläilinkin huoletta ihokerroksia irti. HD:lla tuo toimii mielestäni erittäin hyvin, eli kun ajan toista ja kolmatta kierrosta, teen muutaman testivedon liian suurella teräkulmalla, jolloin terä ei vielä kosketa karvoihin. Pienennän teräkulmaa koko ajan hiljalleen, kunnes lopulta tunnen terän ottavan kiinni niihin jäljellä oleviin karvoihin. Tällä periaatteella on tähän asti menty, eikä teräkulman kanssa ole ollut mitään ongelmaa höylän vaihtamisen jälkeen. Ajotekniikan kehittyessä käden motoriikka tosin alkaa hiljalleen tottumaan oikeaan ajokulmaan, minkä takia nykyään oikeastaan tuota äsken kuvattua toimenpidettä tulee enää harvoin tehtyä muualla kuin kaulan hankalissa kohdissa.

Teräkulman säilyttämiseksi kannattaa opetella ajamaan ranne lukittuna. Käden liikutuksen tulee tapahtua isoimmilla lihaksilla, jotta teräkulman paikalliset vaihtelut saa eliminoitua tehokkaammin. Lisäksi kukaan ei ole kieltänyt pään liikuttamista, joten jos saat pidettyä käden jotakuinkin järkevässä asennossa, voi pään asentovaihteluilla helpottaa ajoa merkittävästi. Ajotekniikan kehittyessä ajoa saa kyllä nopeutettua löysin rantein huitelemalla, mutta mikäli teräkulman pitäminen tuntuu haasteelliselta, lähtisin tästä liikenteeseen.

Mach 3:lla ajaessa höylää joutui painamaan melko reilusti ihoa vasten, mikä oli tottakai itselläni vertauskohtana de-höylän kanssa opetteluun. Eli kun aiemmin piti painaa reilummin, painoin de:llä vähemmin. Myöhemmin tajusin kuitenkin, että tämä oli aivan väärä lähestymistapa. Voisin sanoa, että kaikkein kevyimpiä de-höyliä lukuunottamatta höylää ei pidä painaa YHTÄÄN. Höylä ja ajoprosessi on suunniteltu niin, että höylää pitää ainoastaan liikuttaa pitkin ihoa, jolloin terä katkoo karvoja koko ajan entistä lyhyemmäksi. Kaverini antoi mielestäni tähän erittäin hyvän vinkin aloittelijoita silmälläpitäen: harjoittele ajamista niin, että pidät höylää irti ihosta, mutta kuitenkin niin lähellä kuin mahdollista. Tämän avulla saat tuntumaa siihen, miten paljon painetta tulee kohdistaa. Koska teräkulman säätö voi olla hieman askartelua tällä periaatteella, kannattaa alkuun ihan vaan vaikka ajella pelkästään pulisonkia ja poskia näin, ja ottaa loput kohdat vanhalla höylällä tai koneella. Mikäli olet siirtymässä koneesta höylään, suosittelen ehdottomasti ostamaan saman tien perinteisen höylän. Näin tulet kerralla opetelleeksi oikean ajotekniikan, eikä sinun tarvitse erikseen opetella unohtamaan huonoa markettihöylän kanssa ylläpidettyä tekniikkaa.

Ensimmäisiä kertoja ajaessa uudentyyppisellä höylällä en välttämättä lähtisi yrittämään saman tien joka paikassa vastakarvaan ajamista. Ristikarvaan ajaminen sen sijaan on ihan suositeltavaa, jos ei kyseinen kohta satu olemaan erityisen herkkä ja/tai poikkeuksellisen kovilla karvoilla varustettu. Useimmilla näitä lienevät lähinnä huulten ylä- ja alapuolella olevat alueet. Mikäli et saa joitain kohtia otettua edes myötäkarvaan, ota ne vanhalla höylällä tai koneella. Jos vanhakaan höylä tai kone ei toimi, lienevät ainoat vaihtoehdot trimmerin käyttö tai rehellinen parran kasvattaminen - ehkä pieni sänki on parempi kuin jatkuvasti punoittava iho. Itse en tätä periaatetta noudattanut aikoinaan, vaan yritin aina raivolla ajaa kaulankin sileäksi hinnalla millä hyvänsä. Yleensä se meni sitten siihen, että kaula punoitti harva se päivä.

Kuten jo totesin, kannattaa vastakarvaan ajo aloittaa helpommista kohdista, jotka useimmilla ovat pulisongit ja posket. Tökkivät kohdat kannattaa ajaa suosiolla vain ristikarvaan. Jos näitä tökkiviä kohtia tuntuu olevan paljon, on olemassa kuitenkin keinoja saada ajettua nekin vastakarvaan. Ensimmäinen neuvo on tietenkin se, että ajaa aina vain terävällä terällä. Opetteluvaiheessa totesin, että nuo terät ovat niin halpoja, että jokaiseen ajoon on sama vaihtaa uusi terä. Näin tosin teen edelleenkin, joskin pikkuhiljaa noita välineitä osaa varmaan käyttää siinä määrin, ettei pari tai kolme ajoa per terä olisi mahdoton idea. Jossain on jopa suositeltu, että jokaiseen ajoon olisikin hyvä ottaa aina uusi terä. Toisaalta jotkut sanovat saavansa jopa 7 ajoa yhdellä terällä. Sekin varmaan riippuu ajokierroksien määrästä ja parran kovuudesta/paksuudesta.

Mikäli terä on varmasti terävä, eikä vastaan ajo tunnu oikein luonnistuvan, kannattaa huolehtia siitä, että karvat on saatu mahdollisimman pehmeiksi. Edellisessä jutussa kerroin esivalmisteluista, joten siitä ei sen enempää nyt. Jos terä on terävä kuin partahöylän terä ja partakin on varmasti kasteltu hyvin, jää jäljelle parranajoöljy ja ajotekniikan hiominen. Mikäli ajotekniikka on vielä hakusessa, lähtisin varmaan seuraavaksi yrittämään lisäpehmitystä noilla öljyillä. Itselläni näistä ei ole kokemusta, mutta itseasiassa lähipäivinä olen saamassa Prorason Pre (& Post) Shave Creamin testiin. Toivon tuon helpottavan erityisesti huulten alapuolisen alueen sekä alaleuan alueen vastakarva-ajoon. Leukaan olen löytänyt mukavasti toimivan tekniikan, mutta huulten alapuolisen alueen kanssa on pitkään ollut niin kovia ongelmia, etten ole edes yrittänyt ajaa sitä vastakarvaan pitkään aikaan. Itseasiassa myötäkarvaan ajokin tuotti pitkään päänvaivaa.

Nyt jäljellä on siis enää ajotekniikan hiominen eli "kikkojen" käyttäminen, koska kaiken muun pitäisi olla kunnossa. Kuten olen jo todennut, ei aloittelevan kannata välttämättä näitä lähteä heti ensimmäisillä kerroilla soveltamaan, koska pääosin nämä vaativat jonkin verran tuntumaa terähallintaan.

Helpoin tai ainakin ymmärrettävin kikka on terän liikuttaminen myös viiltosuunnassa. Koska tällä on myös helpoin saada aikaan kunnon haava, kannattaa olla hyvin tietoinen, miten paljon viiltää ja missä. Tämän tarkoitus on siis aiheuttaa karvaan viiltoliikettä, jonka seurauksena sen pitäisi katketa hieman helpommin. Vertauskohtana voisi käyttää vaikkapa leipää ja leipäveistä. Sen sijaan, että painaisit veitsen suoraan leivän läpi, liikutat sitä edestakaisin (tosin nykyään leivät ovat aika herkästi viipaloituna valmiiksi... ehkä idea kuitenkin selviää). Aloittelevan ajajan kannattaa pitäytyä vain poskien ja pulisonkien alueella tätä kikkaa opetellessa, ja terää ei kannata liikuttaa viiltosuunnassa enempää kuin leikkaussuunnassa, koska muuten viiltohaavan todennäköisyys kasvaa melko nopeasti. Tämä kikka toimii hyvin myös moniteräisillä höylillä, joten ei muuta kun pino laastareita mukaan ja viiltelemään vaan rohkeasti.

Toinen kikka on terän liikuttaminen edestakaisin poikkeuksellisen nopeasti (useita kertoja sekunnissa) tarpeeksi lyhyellä alueella - ikäänkuin raaputtaisit sitä jokaviikkoista ässäarpaa. Tämä sotii hieman parranajon perusperiaatteita vastaan, jonka mukaan liikkeiden pitäisi olla hitaita. En ole tarkemmin miettinyt, minkä takia tämä toimii niin hyvin kuin toimii, mutta toimiipahan kuitenkin. Terä pidetään ajosuunnassa normaalisti ihon välittömässä tuntumassa ja takaisin liikuttaessa sitä kannattaa yrittää hieman nostaa irti iholta. Käytännössä en taida itse sitä kyllä juurikaan nostaa, joten tämä hieman riippunee tapauksesta ja ajotekniikan hiontuneisuudesta. Tätä pidän hyvänä kikkana erityisesti leukaluun vastakarva-ajossa, joka ei ilman tätä kyllä oikein onnistuisi mitenkään - aiemmin leuka oli täynnä verijälkiä, mutta tämän myötä niitä on tullut erittäin harvoin.

Tätä ei periaatteessa pitäisi käyttää ennen kuin nuo kolme peruskierrosta on saanut otettua tai jos vasta-ajokierroksella on alkanut tökkimään. Olen kuitenkin todennut, että jos haluan saada ajettua suupielet ja alahuulen ja leuan välisen alueen menestyksellä ilman ärsytyksiä, kannattaa tällä menetelmällä ajaa heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien. En siis tietenkään heti ensimmäisellä kierroksella vie höylää ihoon kiinni, vaan pilkon partaa pikkuhiljaa lyhyemmäksi. Vertauskohtana voisi miettiä, että pilkot purjoa - nopeasti, mutta hellävaraisesti. Yhdistelen tätä myös tässä tapauksessa osittain ensimmäiseen kikkaan, mutta vauhdilla ajaessa on melko iso riski, että alahuuleen tuottaa melko ison viiltohaavan. Toistaiseksi ilman haavoja on selvitty kuitenkin.

Myös leuan alta ajan nykyään tällä periaatteella, mutta hieman soveltaen. Itseasiassa voisin sanoa, että otan kunnolla vauhtia höylän kanssa, jonka jälkeen teen pitkän ja erittäin nopean vedon, joka koskettaa leuan alapuolista aluetta n. 2-3 cm alueelta. Loput matkasta menee liikkeen hidastamiseen. Tämän voisi kuitenkin lukea melko extreme-kikaksi, joten suosittelen yrittämään alkuun jotain muuta.

Kolmatta kikkaa käytän välillä keskellä ylempää kaulaa ja jonkin verran siirryttäessä leuan sivuilta kaulaan (eli leukaluun alapuolelta sivuilta... miten tuon pystyy edes kuvailemaan järkevästi). Jälkimmäisessä tapauksessa saan ihon kuitenkin melko hyvin venytettyä joko leukaluun yläpuolelle tai tarpeeksi alas kaulaan niin, että siihen saa sopivan tasaisen pinnan terälle. Näissä molemmissa on omien kasvusuuntien kanssa hyvät ja huonot puolensa, minkä takia välillä yritän tätä kolmatta kikkaa (josta en ole vielä sanonut mitään). Tämän voisi vapaasti suomentaa koukkuliikkeeksi, eli otan ensin myötäkarvaan, jonka jälkeen koukkaan suhteellisen nopeasti vastakarvaan. Tämänkään toimintaa en ole lähtenyt tarkemmin pohtimaan, mutta mukavasti se toimii tietyissä kohdissa.

Edellä mainituista kikoista ja/tai niiden yhdistelmistä voi olla apua erityisesti niissä kohdissa, joissa höylä tuntuu jatkuvasti vastustelevan. Jos nämä kohdat ajaa hitaasti vastakarvaan, saa todennäköisesti vähintään muutaman huokosen kohdalta vuotamaan verta (pistemäinen vuoto). Toinen yleinen ongelma lienee sisäänkasvaneet karvat, jotka tuntuvat aiheuttavan ongelmia varsinkin kaulassa, kuten myös itselläni.

Sisäänkasvaneiden karvojen suhteen merkittävin edistysaskel, joka itselläni tapahtui perinteisen höylän hankkimisen jälkeen, oli se, että opettelin ajamaan oikein. Luulin pitkään ajavani oikein, mutten kuitenkaan ajanut. Painoin liikaa, eikä teräkulmakaan ollut välttämättä ihan kunnollinen, jonka seurauksena terä höyläsi ihostakin kerroksia pois. Lisäksi kasvusuunnan mukailu varsinkin kaulassa voi olla melko haastavaa, jonka kanssa itsellänikin on edelleen opettelemista. Jos haluaa vertailla kasvusuuntia, voi vilkaista kuvaa aiemmasta jutustani. Erityisesti siis punaisella ympyröidyt kohdat ovat haastavia, koska kaulan muodot eivät oikein anna ajaa järkevästi ristikarvaan. Ajan myötä kasvojen ja kaulan lihaksia sekä vapaata kättä käyttäen noita alueita on saanut hieman tasaisemmiksi, jolloin myös ristikarvaan ajo on helpottunut.

Edellisessä jutussani totesin, että pelkkä myötäkarvaan ajaminen on mielestäni huono idea. Tämä kappale ja alla oleva kuva ehkä hieman selventävät, miksi ajattelen näin. Partani siis kasvaa kaulassa lähes täysin ihoon liimattuna. Olen itseasiassa hieman liioitellut noita rakoja, jotka tuossa kuvassa näkyvät, koska käytännössä niitä ei ole olemassa. Neljäs tilanne ei ole mitenkään harvinainen, jos olen pitänyt muutaman päivän väliä ajojen kanssa. Siinä siis karva kasvaa ihon pinnalla (tai itseasiassa oikeammin voisi sanoa, että se lähestulkoon tekee ihoon kourun), josta sitten sukeltaa takaisin ihoon. Tämäkin tuo omat haasteensa jo ensimmäiselle vaahtolevityskierrokselle, koska karvat pitää saada hyvin irti ihosta. Kunnollisen vaahtopyörittelyn jälkeenkään myötäkarvaan ajo ei joillekin karvoille tee välttämättä hirveästi, koska ne yrittävät hengailla niissä "kouruissaan" melko tehokkaasti. Yleensä kuitenkin ristikarvaan ajo vaikuttaa jo sen verran, että sen jälkeen ne edes hieman törröttävät. Ennen sutiaikoja en ikinä saanut käytännössä ollenkaan normaalisti myötäkarvaan ajamalla mitään aikaan. Koska noudatin kuitenkin sokeasti kieltoa ajaa mitenkään muuten, painoin usein sitten liikaa. Tämä aiheuttikin punoitusta, mutta välttämättä kaikki karvat eivät silti katkenneet.

 

Karvojen kasvu kaulassa

 

Eli neuvoja kaulan vastakarvaan ajoon & sisäänkasvaneiden karvojen välttämiseksi:

1. Käytä kunnon tuotteita. Unohda lähimarketista saatava moniteräinen höylä, ja osta tilalle kunnon perinteinen partahöylä, eli esimerkiksi Merkur Heavy Duty. Unohda myös marketin perusvaahdot ja -geelit ja osta tilalle kunnollinen cream/saippua ja suti. Vaikka yleisesti mäyränkarvasutia pidetään parhaana, suosittelisin kuitenkin varsinkin sisäänkasvuongelmista kärsiville hieman kovempaa sutia, eli villisian (boar) karvoista valmistettua. Tällä karvat saa todennäköisesti parhaiten irti ihosta, joka on keskeinen edellytys hyvälle ajotulokselle.

2. Opettele käyttämään uutta höylää ja tuotteita. Jos alussa tuntuu hankalalta, harjoittele ensin pelkkien (pulisonkien ja) poskien kanssa, ja etene siitä sitten etunaama loppuun, jonka jälkeen lähdet harjoittelemaan kaulan ajamista. Aja vanhalla ajovälineelläsi ne kohdat, joita et aja uudella höylällä. Tärkeintä on se, että pidät koko ajan tuntuman siihen mitä teet. Aja ensin myötäkarvaan, sen jälkeen ristikarvaan (jos kaulan muodot antavat periksi), jonka jälkeen sitten vastakarvaan. Jos vastakarvaan ajo ei tunnu luonnistuvan, mutta ristikarvaan ajo onnistuu, jätä toistaiseksi tähän. Ajotekniikan kehittyessä voit kokeilla uudestaan vastakarvaan ajamista.

3. Kokeile teriä useammalta valmistajalta. Terävinkään terä ei välttämättä ole paras, jos se ei muuten sovi ihollesi ja/tai parrallesi. Tähän astisista teristä pidän itse Featherin teriä terävimpinä, mutta en vaan kertakaikkiaan saa niillä ajettua yhtä hyvin kuin Derby Extra -terillä. Syytä en tähän osaa sanoa. Ehkä ajotekniikka ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt :)

4. Jos höylä tuntuu tökkivän hankalissa kohdissa, vaihda terä. Tee se tarvittaessa vaikka jokaisen ajon välissä.

5. Aja vaikeat kohdat erittäin lyhyin vedoin. Itse saatan tiettyjä kohtia kaulasta hieroa pari-kolme milliä kerrallaan, jos muuten ei tunnu luonnistuvan.

6. Käytä kuorintavoiteita.

 

Mikäli kuitenkin onnistut saamaan aikaan sisäänkasvavia karvoja, on niihin muutama hoitokeino:

1. Hammasharja tai vastaava. Ihon herkkyydestä ja parran kasvunopeudesta riippuen kannattaa kerran tai pari päivässä hieroskella kevyesti kohtia, joissa sisäänkasvaneita karvoja esiintyy. Tällä pyritään siis saamaan karvan pää esiin ihosta, jonka jälkeen se toivottavasti lähtee kasvamaan oikein.

2. Nuppineula tai pinsetit. Erittäin kätevä yksittäisten/satunnaisten sisäänkasvaneiden karvojen hoitoon. Etsi kohta, josta saat kiinni pinseteillä tai rako, johon saat ujutettua neulan. Varovasti nosta karva irti ihosta ja jos se on erittäin kihara ja päässyt jo pidemmäksi, kannattaa ehkä katkaista se melko lyhyeksi, ettei se vaan lähde saman tien uudestaan kaivautumaan ihoon.

3. Varta vasten kehitetyt hoitotuotteet. Näitä näkyy löytyvän useita, mutta (ainakin lähes) kaikki niistä perustuvat niinkin yksinkertaiseen aineeseen kuin aspiriini (eli asetyylisalisyylihappo). Itse en ole kokenut tätä hirveän hyödylliseksi, mutta käytännössä vastaavaa tuotetta saa tehtyä, kun murskaa normaalin aspiriinia sisältävän lääketabletin ja sekoittaa sen pieneen määrään vettä, jolloin tuloksena on tahnamainen aine. Tätä kun levittelee ongelma-alueille ja antaa sen vaikuttaa muutaman minuutin ajan, voi saada pieniä tuloksia aikaan.

 

Tässä oli varmaan tältä kerralta kaikki jutut, koska tätäkin on näköjään koko ilta kirjoitettu. Eiköhän tuota asiaa vielä jäänyt tuleviin teksteihin.

 

Video teräkulman hakemisesta ja ihon venytyksistä eri alueiden ajoon

Video tekstissä mainituista kikoista

 

Edit 23.1.2011 14:35 - Korjattu virheellistä tietoa oikean teräkulman hakemisesta