Kaula punoittaen ja iho kutisten luin raivolla sähkötekniikkaa torstai-iltapäivisin, ja samalla mietin, että mitähän tälle naamalle pitäisi tehdä. Tässä vaiheessa olin jo ammattikorkeakoulun toisella luokalla. Olin hiljalleen tajunnut ottaa internetin avuksi ja etsinkin kovasti ratkaisuja ongelmiini. En ollut ehtinyt hirveän pitkälle keskustelupalstoilla, kun jostain sattui silmään miehenkaupan mainos. Tai en ole oikeastaan varma, että oliko mitään mainosta. Jostain kuitenkin löysin tieni tuonne ja olin hieman ällistynyt tuotevalikoimasta. Täälläkö myydään näitä samoja antiikkivehkeitä, jollaisia isoisäni oli ottanut sotamuistoksi kauan sitten edellisellä vuosisadalla. Päätin sivuuttaa aiheen olankohautuksella, ja jatkoin ajeluita vanhalla Gillettelläni.

Palasin kuitenkin kyseiselle sivulle jonkin ajan kuluttua, ja kävin tutkimaan hieman tarkemmin noita antiikkivälineitä. Silmääni sattui sitten miehenkaupan oma artikkeli Merkur-tuotteista. Tärkein osa artikkelista minulle oli virke "Sopii erittäin hyvin miehille, joilla on paksu ja kova parta, jota on vaikea ajaa." Tätä hetkeä pidän sinä, jolloin aloin siirtymään "kohti mielekkäämpää ajokokemusta", jotka olivat tarkat sanani blogin alustuksessa.

Kävin vertailemaan hieman sitten noita tuotteita. Avoinna oli lähinnä nuo artikkelissa mainitut Heavy Duty ja Futur, sekä valikoiman kallein höylä - Vision. Harkitsin aluksi Visionia, mutta parilta käyttäjältä oli tullut Futurista jo loistavaa palautetta, joten päätin tilata sen. Lisäksi otin pari pakettia Merkurin omia teriä, jotka oli tottakai kehuttu maasta taivaisiin, kun ei kaupassa kerran muita teriä ollut saata(va)na. Päätin vielä viimeistellä tilaukseni Men-U-tuotepaketilla, johon kuului shaving cream (tai shave creme - eivät näköjään itsekään tiedä oikeata kirjoitusasua, koska purkissa lukee shave creme, mutta tuotteen listanimi on shaving cream), kosteusvoide, pesuneste kasvoille, sekä suihkugeeli ja vielä säilytyspussi-/laukku/-mikälie kaikille. Kyseistä pakettia ei näy enää olevan, mutta se sisälsi nämä tuotteet sekä vielä päälle tämän edeltäjän.

Tilasin paketin joulukuussa 2007 ja tuotteet tulivat juuri sopivasti jouluksi. En ole kuitenkaan ihan varma, että suoritinko ensimmäisen ajoni noilla saman tien vai vasta joulun jälkeen. Ensimmäisen ajoni muistan kuitenkin melko elävästi, kun oli se sellainen tapahtuma...

Eli en tietenkään ollut edelleenkään lukenut mistään, että miten noita parranajotuotteita oikeastaan pitäisi käyttää. Olinhan jo ajanut partaani vuosia, joten tottakai tiesin, miten välineitä käytetään. Päätin kuitenkin siirtyä noihin uusiin tuotteisiin portaittain, joten ensiksi otin käyttöön testivoittajan maineella ratsastavan shaving creamin. Sitähän tulikin sitten levitettyä ihan samalla tavalla kuin mitä tahansa marketista saatavaa vaahtoa tai geeliä. Tuloksena oli hirvein jälki pitkään aikaan. En tässä vaiheessa ala pidempään jauhamaan tästä, mutta kyseinen tuotehan siis vaatii kunnon vaahdotuksen ennen ajotapahtumaa, kun taas ne marketin perustuotteet ovat saman tien valmiita palvelemaan.

En kuitenkaan lannistunut pitkäksi aikaa, joten pelko silmäkulmassa päätin ottaa käyttöön tuon Merkurin. Lähestulkoon kananlihalla purkasin tuon paketista. Myös teräpaketin avaaminen jännitti; ikinä en ollut koskenut mihinkään noin terävään! Sain terän kuitenkin sujautettua helposti höylään ja paiskasin creamin naamalle ja rupesin ajelemaan. Olin jostain lukenut, että teräasetus kannattaa pitää melko pienellä, joten taisin aloittaa kakkosesta (asteikko on 1-6). Ajotekniikasta ei ollut mitään käsitystä, joten tämä oli yksi hirveimmistä ajoista ikinä. Kaula taisi punottaa seuraavat 2 viikkoa, eikä etunaamakaan tainnut olla hirveän siistin näköinen.

Tässä vaiheessa olin sen verran turhautunut, että heitin höylän ja creamin kaappiin, ja jatkoin ajelua koneella ja Machilla. Muutaman kerran koitin Futurilla ja markettigeelillä, mutta vaikka miten varovasti - käytin varmaan 1,5...2 tuntia per kerta - yritin ajaa, oli jälki ihan hirveää. Totesin siinä sitten, että ehkä tämä naama vaan yksinkertaisesti on niin hankala, ettei tälle ole olemassa mitään järkeviä laitteita. Tyydyin siis jälleen ajelemaan koneella ja Machilla enemmän tai vähemmän punoittavalla kaulalla.

Loppukesästä 2008 näin jossain mainoksen Philipsin uudesta Arcitec-tuotesarjasta. Mietiskelin siinä sitten noilla harmailla kolajuoman tuhoamilla aivosoluilla, että koska isäni saa edellisen vuosituhannen vastaavalla Philipsillä hyvää jälkeä, ehkä tässä olisi vihdoin ratkaisu itsellenikin. Varsinkin, kun kerran tuotetta on ehditty kehitellä sen pari vuosikymmentä ainakin. Päädyin tilaamaan RQ1050-mallin, joka oli siihen aikaan yksi kuudesta sen sarjan mallista (ja ainoa Suomesta löytyvä malli). Lähikaupoista sitä ei tietenkään vielä löytynyt, joten tilasin sen pääkaupunkiseudulta. Noihin aikoihin kyseinen laite maksoi Suomessa reilut 200 euroa halvimmillaan.

Posti kiikuttikin Philipsin kotiin melko pian, joten pääsin testailemaan sitä saman tien. Olin tällä kerralla hieman viisaampi, ja luin käyttöohjeet. Niissä luki mm. seuraavasti: "Kiitos, että ostit Philips-parranajokoneen. Lue tämä käyttöopas, sillä.. blaablaa...joiden avulla silität nopeammin ja mukavammin." No päätin kuitenkin lukea ohjeen loppuun, jos siitä olisi apua myös silitykseen, jota tosin en hirveän mielelläni harrastanut. Varsinkaan partakoneilla.

Posket ja etunaama muutenkin lähti sinänsä erittäin mukavasti tuolla, joskin tuntuma oli melko muovinen/lelumainen. Lisäksi teräverkkokoneen railakkaan tärisevään ääneen tottuneena tuo kuulostikin lähinnä joltain leluparranajokoneelta. Kaulan ajaminen sen sijaan ei ollut yhtään helpompaa kuin Panasonicilla tai Braunilla. Itseasiassa se oli jopa huomattavasti vaikeampaa, ja jouduin hankailemaan ihan raivolla tuon kanssa, että sain karvat lyhyemmäksi. Tästähän tietenkin seurasi käsittämättömän käsittämätön punoitus, jollaista en ollut saanut ikinä aikaiseksi edes höylällä. Koska käyttöohjeen mukaan kasvot vaativat kuitenkin pari viikkoa tottuakseen uuteen ajometodiin, jatkoin tuolla ajelua noin kuukauden ajan. Jaksoin jopa ajellakin useamman kerran viikossa.

Kun sen kuukauden jälkeen punoitus ei ollut kadonnut mihinkään, luovutin sitten tuon kanssa. Luovutin oikeastaan kokonaan parranajon kanssa. Sitä ei vaan saanut ajettua. Olin jo aiemmin päättänyt, että aion saada kaulani ajettua hinnalla millä hyvänsä, mutta kyllähän tuo yli 200 euron heittäminen hukkaan hieman ketutti tai ajoittain jopa potutti. Vielä enemmän tosin otti päähän se, etten saanut edelleenkään partaani ajettua, vaikka olin ostanut kalleimman löytyvän laitteen.

Tästä melko kovasti turhautuneena ostinkin jonkin ajan kuluttua trimmerin, jolla aika pitkään ihan vaan kerran viikossa nopeasti lyhentelin kasvua järkevälle asteelle. Tarina jatkuu huomenna.

 

Edit 23:25 - Korjattu Futurin asteikko ja pari kirjoitusvirhettä.