Otsikon sanoma pätee näköjään autoilun lisäksi parranajoon. En muista kertaakaan, että olisin poikkeuksellisen väsyneenä ajanut partaani. Ajan lähes aina illalla, jolloin olen normaalisti huomattavasti aamua virkeämpi. Eilen oli kuitenkin sellainen tilanne, että päivän jäljiltä väsytti jostain syystä aivan käsittämättömästi, mutta en nähnyt mitään mahdollisuutta ajella enää tänään aamulla.

Nykyään esimerkiksi sutiin tarvittavan veden määrä tulee jo lähes selkärangasta, mutta jostain syystä en saanut tuota nyt oikein kuntoon, vaikka lisäsin vettä pari kertaa (mitä normaalisti en joudu tekemään). Vaahdotusaikaakin olisi pitänyt vissiinkin kasvattaa, eikä päätös yrittää tehdä vaahtoa poikkeuksellisen pienellä creme-määrällä tainnut olla myöskään ihan se paras idea.

Posket ja leuan sain otettua ihan kivasti, mutta muualle jäi harvinaisen tuntuvaa sänkeä, vaikka raivolla kaivelinkin sudista viimeisiä vaahtoja vielä neljännelle kierrokselle. Käsikin saattoi olla hieman epävakaa päivän fyysisten hommien jälkeen, kun sain näköjään poikkeuksellisen paljon haavojakin eri puolille.

Olkoon tämä lyhyt teksti opetuksena itseni lisäksi niille, jotka puolikuolleessa olotilassa lähtevät naamaansa raapimaan. Tulos saattaa olla heikohko.

Muutama kohta kaulastani on sellaista aluetta, että tiedän, etten saa niitä vastakarvaan näillä välineillä ja tällä tekniikalla. Saadakseen tasaisen alueen pitäisi ihoa venyttää niin paljon, että karvat eivät enää nouse kunnolla pystyyn (tai jotain, ei niitä kuitenkaan tunnu enää tuossa samalla tavalla). Toisaalta kaulaa "kasaan painamalla" niskan lihaksilla iho löystyy niin paljon, ettei karvoja sittenkään tunne kunnolla. Välillä pitää kuitenkin yrittää, joten ajelin toissailtana huomattavan kauan ns. viimeistelykierrosta (4. kierros aiemman tekstini mukaan) ja yritin yhdistellä näitä keinoja, jotta saisin sopivan kireän, mutta tasaisen pinnan tuohon.

Ajaessani en kuitenkaan huomannut, että jo vastakarvaan ajetut alemmat kaula-alueet lähtivät uudestaan vastaan tuossa samalla. Ajaminen töksähteli hieman, muttei kuitenkaan tuntunut pahalta. Terän liikuttaminen viiltosuunnassa ja "raaputtaminen" tuntuvat ärsyttävän kaulaa turhan paljon, joten yritin koukkuliikkeellä ottaa tuota jäljelle jäänyttä kaistaletta. En saanut hirveän sileäksi tuota yrityksistä huolimatta, mutta jo kertaalleen vastakarvaan ajettu alue alkoi kyllä viimeistään loppuhuuhtelussa tuntumaan ja näyttämäänkin melko pahalta. Sitä pisteli ja nipistelikin pari tuntia, mutta helpotti kuitenkin myöhemmin.

Kiinnitin melko paljon huomiota tuohon päätä liikuttavien lihaksien käyttöön, ja huomasin, että erityisesti huulen alapuolista aluetta otettaessa pidän kättä lähes täysin paikallani, ja pyörittelen vain päätä. Näin tuohon ei tarvitse erikseen tuottaa sivusuunnassa tasaista aluetta, joten tuon saa ristikarvaan melko kivasti, kun vaan suuta liikuttelemalla kiristää ihoa sopivasti.

Joka tapauksessa aamulla kaula punotti kohtalaisen kovasti, joten olin ihan varma, että nyt on tulossa kunnon annos sisäänkasvaneita karvoja. Hammasharjani on sen verran pehmeä, etten saa tuostakaan juuri hyötyä kuorintatarkoituksessa. Kylppärissä lojuu kuitenkin tuollainen minikoon kynsiharja (jota en varmaan koskaan ole käyttänyt oikeassa käyttötarkoituksessaan), joten päätin koittaa sitä. Olin joskus koittanut normaalilla kynsiharjalla, mutta se tuntui jotenkin turhan kovalta. Tuo tuntui kuitenkin vastaavan huomattavan paljon paremmin tarkoitusta, joten raaputtelin sillä hieman päällimmäistä ihokerrosta pois pahimmista kohdista. Tokihan tuo lisää hieman punoitusta omalta osaltaan, mutta paiskoin kosteusvoidetta lähes hullun tahdilla, mikä auttoikin mukavasti.

Eilen illalla ja tänään aamulla toistin nuo hätätoimenpiteet, eikä tänään kaula olekaan enää punoittanut. Yhden sisäänkasvaneen karvan sain näköjään aikaan, mutta sekin korjaantui helposti neulan avulla. Pitääpä kuitenkin jatkossa yrittää noudattaa omia neuvojani hieman paremmin, eli jos tuntuu menevän turhan kovaksi askarteluksi, kannattaa homma jättää siihen.

Aiemmin tapanani oli lyhennellä pidemmäksi päässyttä partaa trimmerillä, jottei tuolla 0-kierroksella tarvinut kuluttaa turhaan höylää. Huomasin kuitenkin jossain vaiheessa, että saan pidemmänkin parran otettua yhdistelemällä kierrokset 0 ja 1. Otan vain myötäkarvaan, mutta melko epätarkasti - minuutti tai hieman alle menee tuossa ensimmäisessä kierroksessa nykyään. Toisen kierroksen otan ihan normaalisti ristikarvaan, mikä luonnistuu nykyään parissa-kolmessa minuutissa. Toisin sanoen lähes näkymättömän lyhyeksi saan parran alku- ja lopputöineen pidemmästäkin alkutilanteesta helposti alle 10 minuutissa - 5 voisi mennä, jos vaahdottaa suoraan kasvoille.

En kuitenkaan edes muista, milloin en olisi viimeksi ottanut vastakarvaan vähintään pulisonkia, poskia, leukaa sekä ylempää kaulaa. Olen kuitenkin huomannut, että ihoni ärtyy enemmän, jos yritän perusohjeiden mukaan ensin rauhallisin vedoin vastakarvaan. Niinpä olenkin ottanut tavaksi tavallaan jättää kolmannen kierroksen väliin, ja siirtyä suoraan viimeistelykierrokselle. Välillä saatan kuitenkin käyttää aikaa "normaaliin' vastakarva-ajeluun, mikäli ristikarvaan ajon jälkeen sänki tuntuu poikkeuksellisen pitkältä. Yleensä viimeistelykierroksen kikat toimivat kuitenkin hyvin jo tässä, joten en näe isompaa syytä ottaa turhaan useampaa kertaa vastakarvaan.

Ei tällä kerralla kummempia. Pointti oli lähinnä se, että älkää tehkö kuten teen. Tehkää, kuten sanon.

Tässä jutussa yritän tuoda esiin mahdollisimman paljon asioita, joista ei löydy halkaistua sanaa suomeksi. Koska monet asiat pystyy kuitenkin demonstroimaan paremmin kuvilla tai videoilla, lienee perusteltua käyttää niitä. Piirsin pari kuvaa tuohon, mutta videoita en alkanut tekemään, koska aiheesta on niin monia hyviä videoita olemassa. Mielestäni ehkä parhaimman videokokoelman on tehnyt herra mantic59. Tekstissä ei ole erikseen linkkejä videoihin, vaan keräsin asiaan keskeisesti liittyvät videot loppuun. Videot ovat englanniksi, mutta uskoisin niistä olevan kuitenkin apua jokaiselle, kun löytää vaan oikean asiayhteyden. Varsinkin tekstin puolivälissä mainitut kikat kannattaa tarkastaa videoista.

Marketin moniteräisiin höyliin tottuneena itselläni oli aluksi suuria vaikeuksia opetella perinteisen partahöylän käyttöä. Toki etsin joka paikasta tietoa oikeaoppisesta parranajosta, ja kaikkialla muistettiinkin kertoa, että erityisesti teräkulmaan (n. 30º) ja terän ja ihon väliseen paineeseen on kiinnitettävä huomiota. Mielestäni kiinnitinkin, mutta ei siitä silti tullut mitään.

Hetkellä, jolloin ajotulokseni parani nykyiselle tasolle, ajovälineistöni koki melko suuria muutoksia. Vaihdoin siis Merkur Futurin tilalle Heavy Duty (HD) Slant Barin, Men-U premier -sudin tilalle Omega 83 -sudin, Men-U Shaving Creamin tilalle Tabac Original -saippuan sekä Featherin terien tilalle Derby Extra -terät. Uskon sudilla olleen osansa asiaan, mutta epäilisin kuitenkin, että höylän vaihto oli se ratkaisevin tekijä tässä vaiheessa.

HD:n kanssa ajotuntuma oli Futuria parempi ja ylipäätään sen käyttö vaikutti/vaikuttaa helpommalta. Mikä erityisesti pisti silmään HD:lla, oli teräkulman pitämisen helppous. Kun höylän kärjen (onkohan tuolle virallista nimeä; kuitenkin tuo osa höylästä, mikä tulee terän "päälle") asettaa ihoa vasten ja sitten kääntää höylää niin kauan, kunnes terä on iholla, on teräkulma mielestäni hyvin siinä (tajusin vasta tekstin julkaisun jälkeen, että teinkin noin vain aikanaan ja teen nykyään toisin päin eli höylän sivuosa kiinni ihoon ja siitä kääntää vartta sitten ylöspäin). Futurilla sai aina taistella tuon kanssa, eikä asiaa helpottanut varmaan yhtään se, että säätelin terän asentoa aika usein. Alla oleva kuva selventänee hieman.

 

Teräkulman hakeminen

 

Futurilla tein usein kuvan osoittamalla tavalla (joojoo ei ole lähellekään 30º tuossa, idea selvinnee kuitenkin), mutta en mielestäni koskaan löytänyt oikein järkevää kulmaa, joka olisi tuntunut ajossa hyvältä. Yleensä höyläilinkin huoletta ihokerroksia irti. HD:lla tuo toimii mielestäni erittäin hyvin, eli kun ajan toista ja kolmatta kierrosta, teen muutaman testivedon liian suurella teräkulmalla, jolloin terä ei vielä kosketa karvoihin. Pienennän teräkulmaa koko ajan hiljalleen, kunnes lopulta tunnen terän ottavan kiinni niihin jäljellä oleviin karvoihin. Tällä periaatteella on tähän asti menty, eikä teräkulman kanssa ole ollut mitään ongelmaa höylän vaihtamisen jälkeen. Ajotekniikan kehittyessä käden motoriikka tosin alkaa hiljalleen tottumaan oikeaan ajokulmaan, minkä takia nykyään oikeastaan tuota äsken kuvattua toimenpidettä tulee enää harvoin tehtyä muualla kuin kaulan hankalissa kohdissa.

Teräkulman säilyttämiseksi kannattaa opetella ajamaan ranne lukittuna. Käden liikutuksen tulee tapahtua isoimmilla lihaksilla, jotta teräkulman paikalliset vaihtelut saa eliminoitua tehokkaammin. Lisäksi kukaan ei ole kieltänyt pään liikuttamista, joten jos saat pidettyä käden jotakuinkin järkevässä asennossa, voi pään asentovaihteluilla helpottaa ajoa merkittävästi. Ajotekniikan kehittyessä ajoa saa kyllä nopeutettua löysin rantein huitelemalla, mutta mikäli teräkulman pitäminen tuntuu haasteelliselta, lähtisin tästä liikenteeseen.

Mach 3:lla ajaessa höylää joutui painamaan melko reilusti ihoa vasten, mikä oli tottakai itselläni vertauskohtana de-höylän kanssa opetteluun. Eli kun aiemmin piti painaa reilummin, painoin de:llä vähemmin. Myöhemmin tajusin kuitenkin, että tämä oli aivan väärä lähestymistapa. Voisin sanoa, että kaikkein kevyimpiä de-höyliä lukuunottamatta höylää ei pidä painaa YHTÄÄN. Höylä ja ajoprosessi on suunniteltu niin, että höylää pitää ainoastaan liikuttaa pitkin ihoa, jolloin terä katkoo karvoja koko ajan entistä lyhyemmäksi. Kaverini antoi mielestäni tähän erittäin hyvän vinkin aloittelijoita silmälläpitäen: harjoittele ajamista niin, että pidät höylää irti ihosta, mutta kuitenkin niin lähellä kuin mahdollista. Tämän avulla saat tuntumaa siihen, miten paljon painetta tulee kohdistaa. Koska teräkulman säätö voi olla hieman askartelua tällä periaatteella, kannattaa alkuun ihan vaan vaikka ajella pelkästään pulisonkia ja poskia näin, ja ottaa loput kohdat vanhalla höylällä tai koneella. Mikäli olet siirtymässä koneesta höylään, suosittelen ehdottomasti ostamaan saman tien perinteisen höylän. Näin tulet kerralla opetelleeksi oikean ajotekniikan, eikä sinun tarvitse erikseen opetella unohtamaan huonoa markettihöylän kanssa ylläpidettyä tekniikkaa.

Ensimmäisiä kertoja ajaessa uudentyyppisellä höylällä en välttämättä lähtisi yrittämään saman tien joka paikassa vastakarvaan ajamista. Ristikarvaan ajaminen sen sijaan on ihan suositeltavaa, jos ei kyseinen kohta satu olemaan erityisen herkkä ja/tai poikkeuksellisen kovilla karvoilla varustettu. Useimmilla näitä lienevät lähinnä huulten ylä- ja alapuolella olevat alueet. Mikäli et saa joitain kohtia otettua edes myötäkarvaan, ota ne vanhalla höylällä tai koneella. Jos vanhakaan höylä tai kone ei toimi, lienevät ainoat vaihtoehdot trimmerin käyttö tai rehellinen parran kasvattaminen - ehkä pieni sänki on parempi kuin jatkuvasti punoittava iho. Itse en tätä periaatetta noudattanut aikoinaan, vaan yritin aina raivolla ajaa kaulankin sileäksi hinnalla millä hyvänsä. Yleensä se meni sitten siihen, että kaula punoitti harva se päivä.

Kuten jo totesin, kannattaa vastakarvaan ajo aloittaa helpommista kohdista, jotka useimmilla ovat pulisongit ja posket. Tökkivät kohdat kannattaa ajaa suosiolla vain ristikarvaan. Jos näitä tökkiviä kohtia tuntuu olevan paljon, on olemassa kuitenkin keinoja saada ajettua nekin vastakarvaan. Ensimmäinen neuvo on tietenkin se, että ajaa aina vain terävällä terällä. Opetteluvaiheessa totesin, että nuo terät ovat niin halpoja, että jokaiseen ajoon on sama vaihtaa uusi terä. Näin tosin teen edelleenkin, joskin pikkuhiljaa noita välineitä osaa varmaan käyttää siinä määrin, ettei pari tai kolme ajoa per terä olisi mahdoton idea. Jossain on jopa suositeltu, että jokaiseen ajoon olisikin hyvä ottaa aina uusi terä. Toisaalta jotkut sanovat saavansa jopa 7 ajoa yhdellä terällä. Sekin varmaan riippuu ajokierroksien määrästä ja parran kovuudesta/paksuudesta.

Mikäli terä on varmasti terävä, eikä vastaan ajo tunnu oikein luonnistuvan, kannattaa huolehtia siitä, että karvat on saatu mahdollisimman pehmeiksi. Edellisessä jutussa kerroin esivalmisteluista, joten siitä ei sen enempää nyt. Jos terä on terävä kuin partahöylän terä ja partakin on varmasti kasteltu hyvin, jää jäljelle parranajoöljy ja ajotekniikan hiominen. Mikäli ajotekniikka on vielä hakusessa, lähtisin varmaan seuraavaksi yrittämään lisäpehmitystä noilla öljyillä. Itselläni näistä ei ole kokemusta, mutta itseasiassa lähipäivinä olen saamassa Prorason Pre (& Post) Shave Creamin testiin. Toivon tuon helpottavan erityisesti huulten alapuolisen alueen sekä alaleuan alueen vastakarva-ajoon. Leukaan olen löytänyt mukavasti toimivan tekniikan, mutta huulten alapuolisen alueen kanssa on pitkään ollut niin kovia ongelmia, etten ole edes yrittänyt ajaa sitä vastakarvaan pitkään aikaan. Itseasiassa myötäkarvaan ajokin tuotti pitkään päänvaivaa.

Nyt jäljellä on siis enää ajotekniikan hiominen eli "kikkojen" käyttäminen, koska kaiken muun pitäisi olla kunnossa. Kuten olen jo todennut, ei aloittelevan kannata välttämättä näitä lähteä heti ensimmäisillä kerroilla soveltamaan, koska pääosin nämä vaativat jonkin verran tuntumaa terähallintaan.

Helpoin tai ainakin ymmärrettävin kikka on terän liikuttaminen myös viiltosuunnassa. Koska tällä on myös helpoin saada aikaan kunnon haava, kannattaa olla hyvin tietoinen, miten paljon viiltää ja missä. Tämän tarkoitus on siis aiheuttaa karvaan viiltoliikettä, jonka seurauksena sen pitäisi katketa hieman helpommin. Vertauskohtana voisi käyttää vaikkapa leipää ja leipäveistä. Sen sijaan, että painaisit veitsen suoraan leivän läpi, liikutat sitä edestakaisin (tosin nykyään leivät ovat aika herkästi viipaloituna valmiiksi... ehkä idea kuitenkin selviää). Aloittelevan ajajan kannattaa pitäytyä vain poskien ja pulisonkien alueella tätä kikkaa opetellessa, ja terää ei kannata liikuttaa viiltosuunnassa enempää kuin leikkaussuunnassa, koska muuten viiltohaavan todennäköisyys kasvaa melko nopeasti. Tämä kikka toimii hyvin myös moniteräisillä höylillä, joten ei muuta kun pino laastareita mukaan ja viiltelemään vaan rohkeasti.

Toinen kikka on terän liikuttaminen edestakaisin poikkeuksellisen nopeasti (useita kertoja sekunnissa) tarpeeksi lyhyellä alueella - ikäänkuin raaputtaisit sitä jokaviikkoista ässäarpaa. Tämä sotii hieman parranajon perusperiaatteita vastaan, jonka mukaan liikkeiden pitäisi olla hitaita. En ole tarkemmin miettinyt, minkä takia tämä toimii niin hyvin kuin toimii, mutta toimiipahan kuitenkin. Terä pidetään ajosuunnassa normaalisti ihon välittömässä tuntumassa ja takaisin liikuttaessa sitä kannattaa yrittää hieman nostaa irti iholta. Käytännössä en taida itse sitä kyllä juurikaan nostaa, joten tämä hieman riippunee tapauksesta ja ajotekniikan hiontuneisuudesta. Tätä pidän hyvänä kikkana erityisesti leukaluun vastakarva-ajossa, joka ei ilman tätä kyllä oikein onnistuisi mitenkään - aiemmin leuka oli täynnä verijälkiä, mutta tämän myötä niitä on tullut erittäin harvoin.

Tätä ei periaatteessa pitäisi käyttää ennen kuin nuo kolme peruskierrosta on saanut otettua tai jos vasta-ajokierroksella on alkanut tökkimään. Olen kuitenkin todennut, että jos haluan saada ajettua suupielet ja alahuulen ja leuan välisen alueen menestyksellä ilman ärsytyksiä, kannattaa tällä menetelmällä ajaa heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien. En siis tietenkään heti ensimmäisellä kierroksella vie höylää ihoon kiinni, vaan pilkon partaa pikkuhiljaa lyhyemmäksi. Vertauskohtana voisi miettiä, että pilkot purjoa - nopeasti, mutta hellävaraisesti. Yhdistelen tätä myös tässä tapauksessa osittain ensimmäiseen kikkaan, mutta vauhdilla ajaessa on melko iso riski, että alahuuleen tuottaa melko ison viiltohaavan. Toistaiseksi ilman haavoja on selvitty kuitenkin.

Myös leuan alta ajan nykyään tällä periaatteella, mutta hieman soveltaen. Itseasiassa voisin sanoa, että otan kunnolla vauhtia höylän kanssa, jonka jälkeen teen pitkän ja erittäin nopean vedon, joka koskettaa leuan alapuolista aluetta n. 2-3 cm alueelta. Loput matkasta menee liikkeen hidastamiseen. Tämän voisi kuitenkin lukea melko extreme-kikaksi, joten suosittelen yrittämään alkuun jotain muuta.

Kolmatta kikkaa käytän välillä keskellä ylempää kaulaa ja jonkin verran siirryttäessä leuan sivuilta kaulaan (eli leukaluun alapuolelta sivuilta... miten tuon pystyy edes kuvailemaan järkevästi). Jälkimmäisessä tapauksessa saan ihon kuitenkin melko hyvin venytettyä joko leukaluun yläpuolelle tai tarpeeksi alas kaulaan niin, että siihen saa sopivan tasaisen pinnan terälle. Näissä molemmissa on omien kasvusuuntien kanssa hyvät ja huonot puolensa, minkä takia välillä yritän tätä kolmatta kikkaa (josta en ole vielä sanonut mitään). Tämän voisi vapaasti suomentaa koukkuliikkeeksi, eli otan ensin myötäkarvaan, jonka jälkeen koukkaan suhteellisen nopeasti vastakarvaan. Tämänkään toimintaa en ole lähtenyt tarkemmin pohtimaan, mutta mukavasti se toimii tietyissä kohdissa.

Edellä mainituista kikoista ja/tai niiden yhdistelmistä voi olla apua erityisesti niissä kohdissa, joissa höylä tuntuu jatkuvasti vastustelevan. Jos nämä kohdat ajaa hitaasti vastakarvaan, saa todennäköisesti vähintään muutaman huokosen kohdalta vuotamaan verta (pistemäinen vuoto). Toinen yleinen ongelma lienee sisäänkasvaneet karvat, jotka tuntuvat aiheuttavan ongelmia varsinkin kaulassa, kuten myös itselläni.

Sisäänkasvaneiden karvojen suhteen merkittävin edistysaskel, joka itselläni tapahtui perinteisen höylän hankkimisen jälkeen, oli se, että opettelin ajamaan oikein. Luulin pitkään ajavani oikein, mutten kuitenkaan ajanut. Painoin liikaa, eikä teräkulmakaan ollut välttämättä ihan kunnollinen, jonka seurauksena terä höyläsi ihostakin kerroksia pois. Lisäksi kasvusuunnan mukailu varsinkin kaulassa voi olla melko haastavaa, jonka kanssa itsellänikin on edelleen opettelemista. Jos haluaa vertailla kasvusuuntia, voi vilkaista kuvaa aiemmasta jutustani. Erityisesti siis punaisella ympyröidyt kohdat ovat haastavia, koska kaulan muodot eivät oikein anna ajaa järkevästi ristikarvaan. Ajan myötä kasvojen ja kaulan lihaksia sekä vapaata kättä käyttäen noita alueita on saanut hieman tasaisemmiksi, jolloin myös ristikarvaan ajo on helpottunut.

Edellisessä jutussani totesin, että pelkkä myötäkarvaan ajaminen on mielestäni huono idea. Tämä kappale ja alla oleva kuva ehkä hieman selventävät, miksi ajattelen näin. Partani siis kasvaa kaulassa lähes täysin ihoon liimattuna. Olen itseasiassa hieman liioitellut noita rakoja, jotka tuossa kuvassa näkyvät, koska käytännössä niitä ei ole olemassa. Neljäs tilanne ei ole mitenkään harvinainen, jos olen pitänyt muutaman päivän väliä ajojen kanssa. Siinä siis karva kasvaa ihon pinnalla (tai itseasiassa oikeammin voisi sanoa, että se lähestulkoon tekee ihoon kourun), josta sitten sukeltaa takaisin ihoon. Tämäkin tuo omat haasteensa jo ensimmäiselle vaahtolevityskierrokselle, koska karvat pitää saada hyvin irti ihosta. Kunnollisen vaahtopyörittelyn jälkeenkään myötäkarvaan ajo ei joillekin karvoille tee välttämättä hirveästi, koska ne yrittävät hengailla niissä "kouruissaan" melko tehokkaasti. Yleensä kuitenkin ristikarvaan ajo vaikuttaa jo sen verran, että sen jälkeen ne edes hieman törröttävät. Ennen sutiaikoja en ikinä saanut käytännössä ollenkaan normaalisti myötäkarvaan ajamalla mitään aikaan. Koska noudatin kuitenkin sokeasti kieltoa ajaa mitenkään muuten, painoin usein sitten liikaa. Tämä aiheuttikin punoitusta, mutta välttämättä kaikki karvat eivät silti katkenneet.

 

Karvojen kasvu kaulassa

 

Eli neuvoja kaulan vastakarvaan ajoon & sisäänkasvaneiden karvojen välttämiseksi:

1. Käytä kunnon tuotteita. Unohda lähimarketista saatava moniteräinen höylä, ja osta tilalle kunnon perinteinen partahöylä, eli esimerkiksi Merkur Heavy Duty. Unohda myös marketin perusvaahdot ja -geelit ja osta tilalle kunnollinen cream/saippua ja suti. Vaikka yleisesti mäyränkarvasutia pidetään parhaana, suosittelisin kuitenkin varsinkin sisäänkasvuongelmista kärsiville hieman kovempaa sutia, eli villisian (boar) karvoista valmistettua. Tällä karvat saa todennäköisesti parhaiten irti ihosta, joka on keskeinen edellytys hyvälle ajotulokselle.

2. Opettele käyttämään uutta höylää ja tuotteita. Jos alussa tuntuu hankalalta, harjoittele ensin pelkkien (pulisonkien ja) poskien kanssa, ja etene siitä sitten etunaama loppuun, jonka jälkeen lähdet harjoittelemaan kaulan ajamista. Aja vanhalla ajovälineelläsi ne kohdat, joita et aja uudella höylällä. Tärkeintä on se, että pidät koko ajan tuntuman siihen mitä teet. Aja ensin myötäkarvaan, sen jälkeen ristikarvaan (jos kaulan muodot antavat periksi), jonka jälkeen sitten vastakarvaan. Jos vastakarvaan ajo ei tunnu luonnistuvan, mutta ristikarvaan ajo onnistuu, jätä toistaiseksi tähän. Ajotekniikan kehittyessä voit kokeilla uudestaan vastakarvaan ajamista.

3. Kokeile teriä useammalta valmistajalta. Terävinkään terä ei välttämättä ole paras, jos se ei muuten sovi ihollesi ja/tai parrallesi. Tähän astisista teristä pidän itse Featherin teriä terävimpinä, mutta en vaan kertakaikkiaan saa niillä ajettua yhtä hyvin kuin Derby Extra -terillä. Syytä en tähän osaa sanoa. Ehkä ajotekniikka ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt :)

4. Jos höylä tuntuu tökkivän hankalissa kohdissa, vaihda terä. Tee se tarvittaessa vaikka jokaisen ajon välissä.

5. Aja vaikeat kohdat erittäin lyhyin vedoin. Itse saatan tiettyjä kohtia kaulasta hieroa pari-kolme milliä kerrallaan, jos muuten ei tunnu luonnistuvan.

6. Käytä kuorintavoiteita.

 

Mikäli kuitenkin onnistut saamaan aikaan sisäänkasvavia karvoja, on niihin muutama hoitokeino:

1. Hammasharja tai vastaava. Ihon herkkyydestä ja parran kasvunopeudesta riippuen kannattaa kerran tai pari päivässä hieroskella kevyesti kohtia, joissa sisäänkasvaneita karvoja esiintyy. Tällä pyritään siis saamaan karvan pää esiin ihosta, jonka jälkeen se toivottavasti lähtee kasvamaan oikein.

2. Nuppineula tai pinsetit. Erittäin kätevä yksittäisten/satunnaisten sisäänkasvaneiden karvojen hoitoon. Etsi kohta, josta saat kiinni pinseteillä tai rako, johon saat ujutettua neulan. Varovasti nosta karva irti ihosta ja jos se on erittäin kihara ja päässyt jo pidemmäksi, kannattaa ehkä katkaista se melko lyhyeksi, ettei se vaan lähde saman tien uudestaan kaivautumaan ihoon.

3. Varta vasten kehitetyt hoitotuotteet. Näitä näkyy löytyvän useita, mutta (ainakin lähes) kaikki niistä perustuvat niinkin yksinkertaiseen aineeseen kuin aspiriini (eli asetyylisalisyylihappo). Itse en ole kokenut tätä hirveän hyödylliseksi, mutta käytännössä vastaavaa tuotetta saa tehtyä, kun murskaa normaalin aspiriinia sisältävän lääketabletin ja sekoittaa sen pieneen määrään vettä, jolloin tuloksena on tahnamainen aine. Tätä kun levittelee ongelma-alueille ja antaa sen vaikuttaa muutaman minuutin ajan, voi saada pieniä tuloksia aikaan.

 

Tässä oli varmaan tältä kerralta kaikki jutut, koska tätäkin on näköjään koko ilta kirjoitettu. Eiköhän tuota asiaa vielä jäänyt tuleviin teksteihin.

 

Video teräkulman hakemisesta ja ihon venytyksistä eri alueiden ajoon

Video tekstissä mainituista kikoista

 

Edit 23.1.2011 14:35 - Korjattu virheellistä tietoa oikean teräkulman hakemisesta

Okei... tarkoitukseni oli tässä kertoa suurinpiirtein kaikki, mitä olen oppinut/lukenut/kuullut ajotekniikasta. Koska kuitenkin huomasin, että tekstiä olisi tullut pitkälle neljättäkymmenettä kappaletta, päätin jättää yksityiskohtaisemmat neuvot pois, ja kirjoittaa vain keskeisistä asioista tässä jutussa. Yritän huomenna tai ylihuomenna iskeä kasaan paketin ajotekniikan tarkemmista vinkeistä eli esimerkiksi neuvoni kaulan ajamiseen ja sisäänkasvaneiden karvojen välttämiseen ja hoitamiseen.

Kuten aiemmassa tekstissäni mainitsin, löytyy internetistä suomeksikin muutamia perusohjeita parranajoon. Ne ovat kuitenkin hyvin yleismaallisia vinkkejä, jotka käytännössä kertovat vain prosessin kulusta. Höylän käyttämisestä tarkemmin on sen sijaan olemattoman vähän tekstiä, joten päätin nyt iskeä tällaisen jutun kasaan, kun olen jo muutaman kerran kirjottanut kirjoittavani myöhemmin ajotekniikasta (tästä sitten seuraavassa jutussa yksityiskohtaisemmin). Lukijan kannalta olisi hieman epäkäytännöllistä iskeä vain linkki johonkin perusohjeeseen ja antaa sitten lisävihjeitä asiasta, joten yritän nyt antaa mahdollisimman kattavan kasan olennaista tietoa. Edellisessä jutussani kirjoitin tuotevalinnoista, joten en tässä ala niitä isommin pohtimaan.

Vaikka laadukkaat välineet ja tuotteet ovat keskeinen asia oikeaoppista parranajoa, on ajotekniikka kuitenkin se kaikkein merkittävin. Taitava kaveri saa halvoillakin välineillä todennäköisesti vähintään tyydyttävää jälkeä aikaan, mutta jos ei ajotekniikasta ole harmaintakaan aavistusta, ei parhaimmillakaan laitteilla tee mitään. Lukisin itse kuuluneeni monen vuoden ajan jälkimmäiseen ryhmään, josta olen hiljalleen siirtymässä kohti ensimmäistä.

Olen jakanut ajoprosessin neljään osaan, joihin tapahtumat mielestäni saa ryhmiteltyä kivasti. Voisihan näistä kirjoittaa kymmeniä kappaleita tekstiä, mutta se olisi todennäköisesti turhan yksityiskohtainen, eikä lisäksi edes välttämättä toimisi kaikille halutulla tavalla.

1. Ihon alkuvalmistelu

Parranajo suihkun tai saunan yhteydessä on perusteltu valinta, koska mitä pehmeämpiä ja kosteampia karvat ovat, sitä helpompi ne on ajaa. Lämpö myös avaa ihohuokoset ja pehmittää ihoa muutenkin, mikä entisestään helpottaa ajoa. Jos kylmiltään lähtee ajelemaan, kannattaa huuhdella naamaa mahdollisimman kuumalla vedellä ainakin n. minuutin ajan. Mikäli iho vaikuttaa likaiselta tai turhan rasvaiselta, on ehkä hyvä idea ihan pestä se valitsemallasi pesuaineella. Sinänsähän pesuainevalinnalla ei ole mitään merkitystä, mutta Omo White ei kuulemma oikein tahdo toimia halutulla tavalla tässä yhteydessä. Jos haluaa nähdä hieman enemmän vaivaa, voi kylmiltään lähtiessä kastella sopivan kokoisen pyyhkeen mahdollisimman kuumalla vedellä. Pyyhe levitetään pään ympärille minuutiksi tai pariksi niin, että kaikki parta-alueet jäävät pyyhkeen alle kostumaan/lämpiämään. Suurimmat nesteet kannattaa kuitenkin kiertää pyyhkeestä pois ennen tätä. Saunan tai lämpimän suihkun jälkeen en näe pyyhkeen käytölle mitään järkeä.

2. Vaahdon valmistus

Suti kannattaa laittaa likoamaan lämpimään veteen muutama minuutti ennen vaahdotusta. Mikäli pyörähdät ihan vaan nopeassa suihkussa, voi ennen sitä ihan hyvin iskeä sudin likoamaan. Jotkut tahot varoittelevat liian kuuman veden vahingoittavan sutia, joten olen pidellyt sitä reilu kädenlämpöisessä vedessä normaalisti viidestä kymmeneen minuuttia. Käytännössä on aivan sama, missä sutia tuon ajan pitää. Aiemmin laitoin lavuaarin täyteen vettä, joka toimi ensin tuossa ja lisäksi vielä ajoprossissakin höylän ja naaman välihuuhteluissa. Tuo vaikutti kuitenkin melko kovalta tuhlaukselta, joten nykyään liotan sudin vaahdotuskulhossa ja loput vedet nappaan suoraan hanasta.

Creamia käytettäessä olennainen osa vaahdotusta on vaahdotuskulho/-kuppi/-kippo. Vaahdotuksen voi myös tehdä kämmenellä tai suoraan kasvoille, mutta mielestäni näissä molemmissa vaahtoa menee ensinnäkin hukkaan ja toiseksi veden lisääminen vaahtoon jälkikäteen voi olla melko mutkikas tapahtuma. Kämmenelle tai kasvoille tehtynä vaahdon voi pahimmillaan joutua tekemään uudestaan jokaiselle kierrokselle, joten varsinkin aloittelijoille suosittelisin lämpimästi jonkun kulhon hankkimista. Tarkoitukseen tehtyjä kuppeja saa ostaa parranajovälinevalmistajilta kiskurihintaan, mutta koska kyseessä on kuitenkin pelkkä astia, ajaa mielestäni tarkoituksen mikä tahansa pyöräpohjainen kuppi, jossa suti mahtuu liikkumaan kunnolla. Omani taisin hakea Anttilasta euron tai parin hinnalla.

Yhteen ajokertaan tarvittavan creamin määrä riippuu hieman tuotteen valmistajasta ja ajokierroksien määrästä, mutta sanoisin, että kahvilusikallinen olisi hyvä lähtökohta. Jos vähemmälläkin saa hyvän vaahdon, laita vähemmän. Teelusikallista enempää ei pitäisi tarvia, koska muuten vaahtoa tulee niin paljon, että sitä jää turhan paljon yli. Ei näitä siis tietenkään kannata alkaa mittailemaan, mutta sanotaan näin, että itse taisin markettigeeliin tottuneena laittaa creamia ensimmäisellä kerralla n. 10-kertaisen määrän tarvittuun nähden. Cream laitetaan kulhon pohjalle ja sitä aletaan sitten vaahdottamaan sudilla pyörivin liikkein. Tarvittavan vesimäärän oppii melko nopeasti, mutta mäyräsudista tai synteettisestä sudista kannattaa puristaa jonkin verran vettä pois liotuksen jälkeen. Villisiastakin kannattaa ainakin isoimmat ravistella pois, mutta koska se sitoo hieman synteettistä ja mäyrää vähemmän vettä, ei kannata ihan rutikuivaksi puristaa. Sutia tulee painaa hienovaraisesti kuppia vasten niin, että karvat lähtevät hieman harottamaan. Näin vaahto "imeytyy" kuppiin kerääntymisen sijasta sutiin, mikä on koko homman tavoite.

Vaahto on valmista, kun siinä ei näy yhtään ilmakuplia ja se näyttää ikäänkuin markettivaahdolta, mutta paksummalta/tiiviimmältä. Karkeasti voisi sanoa, että ilmakupliin vaikuttaa vaahdotuksen kesto ja paksuuteen vaikuttaa käytetyn veden määrä. Ilmakuplat huomaa melko helposti, mutta oikea kosteuspitoisuus tulee lähinnä opettelemalla, jos ei tiedä mitä hakea. Yksi vinkki tähän: viimeisimmän ajokierroksen vaahtokerroksen pitäisi olla kasvoilla melko ohut. Jos se näyttää kuivuvan kasvoillasi, olet tehnyt liian paksun (kuivan) vaahdon.

Saippuan kanssa vaahdotus on pääosin täysin samanlainen tapahtuma, mutta lähinnä alku eroaa hieman. Ylimääräisten vesien poistamisen jälkeen sutia pyöritellään saippun päällä (oletuksena purkkimuotoinen saippua) niin kauan, kunnes saippuaa tarttuu hieman sutiin. Tämän jälkeen suti viedään kulhoon, jossa sitä pyöritellään jälleen. Saippuavaahdon voi myös yrittää tehdä suoraan kasvoille, mutta aloittelijana lähtisin tässäkin liikenteeseen kulhosta. Jotkut neuvovat saippuan myös olevan vaahdotuskelpoinen suoraan sen omassa astiassa, mutta mielestäni tässä saippuaa tulee sutiin ihan liikaa, koska vaahdotukseen vaaditaan tietty aika, jonka edetessä saippuaa tulee sutiin koko ajan lisää ja lisää.

Jos oletetaan, että vaahdosta saa tehtyä aina sopivan paksuista ja muutenkin kelvollista, riippuu vaahdon määrä vain aluksi laitetun creamin tai saippuan määrästä. Varsinkin saippuasta jää kupin reunoille saippuavettä, joka on ajon kannalta ylijäämätuotetta. Kuppiin saattaa kuitenkin jäädä myös varsinaista vaahtoa, joka on täysin kelpoa kasvoille laitettavaksi. Mikäli kupin pohjalle jää aina (reilusti) vaahtoa, olet tehnyt sitä liikaa, eli kannattaa koittaa, josko hieman pienemmällä määrällä pärjäisi. Jos taas tuntuu, että joudut tosissasi kaivelemaan sudista vaahtoja viimeiselle kierrokselle, olet tehnyt vaahtoa liian vähän.

3. Parranajo

Koska vaahdotukseen on todennäköisesti vierähtänyt minuutti tai pari, kannattaa kasvot huuhdella vielä lämpimällä vedellä pari kertaa. Mikäli olet todennut partasi olevan erityisen paksua, ja olet siitä syystä ostanut parranajoöljyä, kannattaa se varmaan iskeä kasvoille ennen vaahdottamisen aloittamista, jottei tässä tule turhaa odottelua.

Jos siinä mahdollisessa parranajoöljyssä kehoitetaan se huuhtelemaan pois ennen vaahdon laittamista, on tämä oikea aika. Mikäli sen voi kuitenkin jättää vaahdon alle, alapahan pyörittelemään vaahtoa kasvoille. Koska itselläni varsinkin kaulassa karvat kasvavat hyvin kovasti ihossa kiinni, on tämä ensimmäinen vaahtolevityskierros erittäin tärkeä. Tässä ei siis kannata hätäillä, vaan hieman sutikarvat harottaen tulee vaahto saattaa pyörivin liikkein kaikkialle ja mielellään liian isolle kuin liian pienelle alueelle. Käytän itse tähän ensimmäiseen vaahtolevitykseen arviolta 60...90 sekuntia.

Perinteisen märkäajon keskeinen idea on, että partaa lyhennetään ennemmin kuin poistetaan. Lyhennystä suoritetaan kierros kierrokselta, kunnes tulos miellyttää (tai tekniikka pettää). Varsinkaan aloittelevien ajelijoiden ei varmaan kannata hirveän montaa kierrosta yrittää alkuun, koska todennäköisesti muutaman kierroksen jälkeen parta ei enää lyhene yhtään, mutta iho ärtyy entisestään. Terä tulee pitää n. 30º kulmassa ihoon nähden ja höylää ei tule painaa liikaa ihoa vasten. Koska kyseessä on massiivisempi härveli, vaatii se huomattavasti vähemmän painetta kuin esim. Mach 3. Ihoa ei tule venyttää liikaa, vaan ennemmin asetella se toisen käden sormilla ja kasvojen lihaksilla niin, että terä saadaan kulkemaan aina mahdollisimman tasaisella "alustalla".

Yleisesti suositeltu ajojärjestys on: pulisongit, posket, leuka, kaula, huulen yläpuolelta ja alapuolelta. Tämä siis sen takia, että herkimmät alueet ajetaan viimeisimpänä, jolloin vaahto on ehtinyt vaikuttaa pidempään. Itselläni huulen yläpuolinen alue ei ole mitenkään erityisen herkkä, joten otan sen heti poskien yhteydessä. Huulen alapuolinen alue ja suupielet sen sijaan ovat itselläni hyvin herkkiä, joten otan ne viimeisimpänä.

Erittäin tärkeä sääntö: vastakarvaan ajo ei ole kiellettyä. Sen kielto perustuu mielestäni kahteen asiaan: a) marketista saatavat vaahdot/geelit ovat huonoja ja höylien terät tylsiä (uusinakin!), b) ihmiset eivät osaa enää ajaa partaansa oikein. Luulin itse olevani vastakarva-ajamattomuuden esikuva, mutta toisin kävikin. Ihan kaikkia alueita en saa (vielä) ajettua täysin vastakarvaan, mutta sitä varten on sitten olemassa terävämpiä laitteita, lisää opetteluaikaa, sekä väliaikaisratkaisuna ristikarvaan ajo. En myöskään väitä, että kaikki henkilöt pystyisivät ajamaan kaikkia alueita vastakarvaan, mutta on väärin, että se lähdetään oletuksena kieltämään. Vielä pahempi on kehoitus ajaa vain myötäkarvaan, mikä mielestäni tarkoittaa sitä, ettei edes ristikarvaan saisi ajaa.

Normaalissa ajorutiinissa parran ollessa melko lyhyt on kolme ajokierrosta yleensä riittävä. Ensimmäisessä ajetaan myötäkarvaan, toisessa ristikarvaan (eli 90º kulmassa kasvusuuntaan nähden) ja kolmannessa vastakarvaan. Mikäli kuitenkin partasi on päässyt kasvamaan hieman pidemmäksi (sanotaan parista millimetristä ylöspäin), on ehkä hyvä suorittaa ylimääräinen lyhennyskierros alkuun. Olkoon tämän kierroksen numero 0. Tässä lyhentelet on hyyyvin suurinpiirteisesti karvoja ja niinikään myötäkarvaan.

Ensimmäinen varsinainen kierros suoritetaan siis myötäkarvaan. Samoja kohtia ei kannata alkaa todellakaan hieromaan uusiksi, koska ne kuitenkin ajetaan uudestaan vielä (ainakin) pari kertaa. Vetojen tulee olla määrätietoisia ja ei turhan pitkiä - itse vetelen ensimmäisen kierroksen parin-kolmen sentin vedoilla. Lisäksi terä kannattaa huuhdella muutaman vedon välein. Ajon jälkeen kannattaa kasvot huuhdella pari kertaa uutta kierrosta varten.

Toisen kierroksen vaahtolevityksen ei tarvi olla enää niin perusteellinen, koska vaahto menee nyt paremmin perille karvojen lyhennyttyä jo merkittävästi. Kannattaa kuitenkin huolellisesti jälleen pyöritellä vaahdot kasvoille, jotta kaikki vahingossa vielä pitkänä olevatkin karvat saadaan kunnolla irti ihosta. Ajojärjestyksen muuttamiseen ei pitäis olla mitään syytä, joten ala ajelemaan pulisongista lähtien jälleen. Tällä kerralla kuitenkin 90º kulmassa kasvusuuntaan nähden. Kasvojen muodoista (ja ehkä hieman myös sorminäppäryydestä) riippuu, kumpaan suuntaan tämä on helpompi toteuttaa. Kaulan muodot voivat olla joillain erityisen hankalat, joten tämä ei välttämättä onnistu hirveän helposti. Jos sait ensimmäisellä kierroksella tasaisen alueen ajettavaksesi, aja myös tämä kierros myötäkarvaan, mikäli ristikarvaan ajo ei tunnu luonnistuvan. Terän pitäisi leikata karvat poikki niin, että minkäänlaista vastusta tai ärsytystä ei tunnu iholla. Mikäli terä tuntuu töksähtelevän, lopeta ristikarvailu saman tien ja aja ne kohdat myötäkarvaan. Jälleen kerran samoja kohtia ei kannata jäädä hieromaan, koska jäljellä on vielä yksi kierros. Huuhtele pärstä ja valmistaudu pahimpaan.

Mikäli ajat ensimmäisiä kertoja perinteisellä partahöylällä, kannattaa ehkä varsinkin hankalien alueiden osalta tyytyä tähän. Mikäli kuitenkin jatkat vastakarvakierrokselle, iske uutta vaahtoa naamalle. Koska karvojen pitäisi olla jo hyvin lyhyitä, ei tässä pitäisi tarvia enää älyttömiä pyörityksiä. Käytän itse kolmannen kierroksen vaahtolevitykseen aikaa ehkä n. 15 sekuntia.

Mikäli edellisellä kierroksella löysit kohtia, joissa terä alkaa jo töksähtelemään, ei näitä kohtia kannata yrittää ajaa enempää. Jos tietyiltä alueilta löytyy syystä tai toisesta naurettavan pitkiä karvoja, jotka olet vanhalla höylälläsi saanut paremmin, sillä on ehkä järkevä ottaa normaaliin tapaan nuo kohdat. Useimmille pulisongit ja posket ovat helpompia vastakarvaan ajettavia, joten kannattaa näistä lähteä liikenteeseen. Muista edelleen kiinnittää huomiota teräkulmaan ja paineeseen, jota pitäisi olla todella vähän. Jos nämä alueet onnistuvat hyvin, siirry hiljalleen leuan alueelle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että erityisesti pyöreiden alueiden ajamisessa vastakarvaan ajaminen voi höylätä hieman turhan paljon ihoa pois. Kaulassakin on syytä pitää mielessä, että suorittaa vastakarvaan ajamista vain, jos se tuntuu miellyttävältä. Itse otan tiettyjä kohtia erittäin lyhyin vedon - esim. aataminomenan vierestä alle 5 mm kerrallaan.

Mikäli haluaa koko kasvojen alueelle täysin sileän ihon (engl. bbs, baby butt smooth) ja tunnustelemalla löydät vielä jotain karkeita alueita, voi niitä yrittää ottaa uudestaan vastakarvaan. Venytä ihoa tällä kerralla hieman enemmän, jotta karvat tulevat paremmin esiin. Tässä ei kannata enää laittaa vaahtoa koko naamalle, vaan kohta kerrallaan niille alueille, jotka meinaat ottaa vielä kerran.

4. Jälkipuuhat

Viidettä kertaa tuskin enää kannattaa yrittää, joten ne vielä mahdollisesti jäljellä olevat kohdat opetellaan ottamaan jatkossa sitten tarkemmin. Itse huuhtelen tässä vaiheessa kasvot vielä kerran lämpimällä vedellä, jonka jälkeen levitän pintaan Witch hazel -kasvovettä. Annan sen vaikuttaa hetken, jonka jälkeen huuhtelen kaiken vielä kauttaaltaan mahdollisimman kylmällä vedellä. Jos ainoa jälkihoitotuotteesi on aftershave, huuhtele kasvot viileällä vedellä ja anna ihon rauhoittua hetki, jonka jälkeen heitä sitten tökötit naamalle. Alunakiven omistajat voivat korvata omasta järjestyksestäni Witch hazelin sillä ja mikäli löytyy myös aftershave, lisätä sitä sitten jonkin ajan kuluttua. Mikäli ihosi kaipaa kosteusvoidetta, kannattaa se laittaa viimeisenä.

Kai tässä oli kaikki tältä kerralta. Seuraavaksi yritän tosiaan kertoa hieman tarkemmin itse höylän käytöstä ja mahdollisista ongelmista.

Iho- ja partatyyppien yhdistelmiä on valtavat määrät, minkä vuoksi jotkut tuotteet sopivat jollekin paremmin ja toiselle huonommin. Tämä tuo oman haasteensa siihen, kenen neuvoa noudattaa, koska harvoin ihmiset vaivautuvat kertomaan hirveästi itsestään. Pari poikkeusta tosin näkyy olevan: jos on erityisen tiheäkasvuinen ja kova parta, siitä tajutaan kyllä huomauttaa. Myös herkkä iho on esillä ihotyypeistä. Kuitenkin henkilö, jonka iho on vähemmän herkkä ja parta ei ehkä kasva niin kovasti ja on pehmeämpääkin, ei välttämättä tarvitse kaikkia vippaskonsteja tai tuotteita, joita jotkut joutuvat käyttämään. Itselläni tietyt alueet ovat erittäin rasvaisia, mutta toiset lähestulkoon hilseilevät kuivuuttaan. Karvani lienevät jotain keskikovaa tasoa (tosin mistä ihmiset keksivät tähän vertauskohteita - ehkä minullakin on vielä pehmeää) ja lisäksi kasvavat varsinkin kaulassa erittäin tehokkaasti ihoon liimautuneina. Ihoni on melko paksua, joten tuskin sitä erityisen herkäksi voisi kutsua.

Ihon luonnollinen kosteuspitoisuus ja rasvoittuvuus ratkaisevat tuotevalinnat varsinkin ensimmäisen (pesuaine) ja viimeisen (kosteusvoide) tuotteen suhteen. Rasvaiselle iholle kannattaa suorittaa alkupesu kasvopesunesteellä, joka nimenomaan poistaa rasvaa hyvin. Likahan nyt lähtee vaikka raapimalla, joskin sen määrä tuskin on nykyään ongelma. Ehkä vanhoilla hiilenlappaajilla oli toisin. Jos iho on pääosin kuivaa, en ehkä lähtisi käyttämään mitään pesuaineita normaalin päivärutiinipesun lisäksi, koska kuivalla iholla kaikki rasva (tästä jotkut ovat eri mieltä) ja kosteus on tarpeen. Jokainen pesuaine, samoin kun vesi, poistaa näitä molempia. Moni pesuaineen valmistaja lupaa tuotteensa poistavan vain rasvaa, mutta suhtaudun tähän melko kovalla varauksella. Parranajo kuivattaa ihoa entisestään, joten varsinkin kuivasta ihosta kärsivien on erittäin suositeltava levitellä kosteusvoidetta kunnolla ajon jälkeen. Syväkosteuttavat tuotteet tuntuvat maksavan lähes mansikoita, joten kannattaa ehkä katsoa, josko halvemmillakin peruskosteuttavilla saa palautettua ihon kosteuden hyvälle tasolle. Niille, joilla kosteustasapaino säätyy erinomaisesti itsestään, saattaa riittää pelkkä aftershave tai sen korvike (esim. mikä tahansa witch hazelia ja aloe veraa sisältävä kasvovesi tai jopa pelkkä alunakivi).

Ihon kuivuus ja partatyyppi vaikuttavat kuitenkin hieman ristiin itse parranajotuotteisiin. En ole itse hirveän montaa saippuaa tai creamia kerennyt vielä testailemaan, mutta yleisesti saippuat kuivattavat ihoa enemmän. Sudin valintaan vaikuttaa a) parran kovuus, kasvualueen tiheys sekä kiharuus (kutsun näitä tästä lähin parran hankaluuden kolmeksi tekijäksi), b) saippuan kovuus, c) ihon herkkyys. Jos parta on hankala(hko), lähtisin ehkä herkemmin liikkeelle kovemmasta sudista (villisika), jollainen myös itselläni on. Herkälle iholle taas pehmeämpi mäyrä tai jopa synteettinen voisi olla parempi. Huomasin myös, että kovempaa saippuaa on erittäin hankala vaahdotella synteettisellä, joten jos päädyt synteettiseen sutiin, suosittelisin ehkä hieman pehmeämpää saippuaa tai ihan vaan creamia. Cream tosiaan yleisesti ottaen kuivattaa ihoa vähemmän, mutta toisaalta saippuoista pitäisi tulla parempilaatuista vaahtoa. Kuten edellisessä jutussa totesin, kannattaa tuotteista etsiä mahdollisimman paljon käyttökokemuksia. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se piste, että joudut itse testaamaan, josko valitsemasi tuote oikeasti sopii sinulle.

Höylän tyyppiin iho- ja partatyypillä ei ole merkitsevää vaikutusta. Kantapään kautta oppineena sanonkin, että jos et ole aiemmin käyttänyt (onnistuneesti) perinteistä höylää, kannattaa ostaa aloittelijaystävällinen perushöylä. Asian ajaa esimerkiksi Merkur HD tai jopa HD (37C) Slant Bar. Jos koet partasi erityisen hankalaksi ajettavaksi, kannattaa ehkä lähteä Slant Barista liikkeelle. Itselläni on myös kyseinen höylä tällä hetkellä käytössä, ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen.

Terävalmistajia on kymmeniä, joista jokaisen terällä on todennäköisesti hieman erilaista ajaa. Erityisesti Feather ja Derby Extra ovat paljon kehuja keränneitä, joten niillä tuskin menee ainakaan hirveän paljoa metsään. Myös Gilletten ja Personnan terät ovat olleet joidenkin ajajien valintoina testien jälkeen. Jos olet aloitteleva ajaja, kehottaisin kuitenkin laittamaan sen verran rahaa kiinni, että nappaisit ensitesteihin paketin, jossa on teriä useammalta valmistajalta. Esimerkiksi Connaught Shavingin myymä peruspaketti ei varmaan olisi huonoin valinta.

Ihon kuorinta jakaa hieman porukkaa, koska toiset eivät tunnu löytävän siitä mitään hyötyä. Eräät taas pitävät sitä olennaisena osana ihonhoitorutiinia, jota ilman parranajosta ei tulisi mitään. Olen itse hieman välimaastossa, koska en pidä sitä täysin välttämättömänä ainakaan omalta osaltani, vaikka kuorinnan pitäisikin vähentää sisäänkasvaneita karvoja. Huomasin kuitenkin eron iholla sitä käyttäessäni. Jossain vaiheessa purkki loppui, mutten kuitenkaan ole ostanut uutta tilalle, kun tunnun ilmankin pärjäävän.

Erityisen kovan/paksun ja tiheäkasvuisen parran kanssa suositellaan käytettäväksi pehmittävää öljyä, joka hierotaan pärställe ennen vaahtoa. Jotkut öljyt tulee ohjeen mukaan huuhdella pois ennen ajoa, kun taas toiset voi jättää vaahdon alle. Nopealla miettimisellä jälkimmäinen voisi olla järkevämpi ratkaisu.

Tämä nyt menee ehkä hieman ohi aiheen, mutta itselläni on lähipiirissä jonkin verran hajusteherkkiä henkilöitä, joten olen aina mennyt hyvin maltillisella linjalla tuoksujen suhteen. Yhden kehutun aftershaven ostin kerran, mutta senkin käyttö on alkuhuuman jälkeen jäänyt aika vähälle. Lisäksi turhan kova alkoholipitoisuus noissa on mielestäni täysin perusteetonta. Koska witch hazel ja aloe vera jo itsessään kylmän jälkihuuhtelun kanssa supistavat huokoset varsin tehokkaasti, jää alkoholin ainoaksi tehtäväksi karvatupen tulehdusten esto. Oikein suoritettuna parranajon ei kuitenkaan todellakaan pitäisi aiheuttaa tulehdusta, joten tämä on mielestäni melko kaukaa haettu. Jotkut yrittävät perustella alkoholia myös ihon virkistämisellä, mitä en koe sen kylläkään tekevän. Jos virkistävää vaikutusta haluaa, kannattaa ennemmin hakea eukalyptusta, minttua ja/tai mentolia sisältäviä tuotteita. Myös alunakivi on hyvin mielenkiintoinen tuote, jota voi käyttää aftershaven tai kasvoveden korvikkeena ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Eli yhteenvetona voisi sanoa, että jos joku tulee kysymään, mitkä ovat parhaat tuotteet parranajoon, ei voi antaa yksityiskohtaista vastausta. Sen sijaan voi suositella monia tuotteita, mutta tietyssä pisteessä henkilön pitää itse alkaa testailemaan, millä tuotteilla kelvollinen tulos syntyy. Onneksi jotkut innokkaat pitävät parranajoa lähestulkoon harrastuksena, jonka takia heille onkin kertynyt erinomainen kirjo kaikenmaailman tuotteita, joista voivat kertoa sitten kokemuksia.