Otsikon sanoma pätee näköjään autoilun lisäksi parranajoon. En muista kertaakaan, että olisin poikkeuksellisen väsyneenä ajanut partaani. Ajan lähes aina illalla, jolloin olen normaalisti huomattavasti aamua virkeämpi. Eilen oli kuitenkin sellainen tilanne, että päivän jäljiltä väsytti jostain syystä aivan käsittämättömästi, mutta en nähnyt mitään mahdollisuutta ajella enää tänään aamulla.

Nykyään esimerkiksi sutiin tarvittavan veden määrä tulee jo lähes selkärangasta, mutta jostain syystä en saanut tuota nyt oikein kuntoon, vaikka lisäsin vettä pari kertaa (mitä normaalisti en joudu tekemään). Vaahdotusaikaakin olisi pitänyt vissiinkin kasvattaa, eikä päätös yrittää tehdä vaahtoa poikkeuksellisen pienellä creme-määrällä tainnut olla myöskään ihan se paras idea.

Posket ja leuan sain otettua ihan kivasti, mutta muualle jäi harvinaisen tuntuvaa sänkeä, vaikka raivolla kaivelinkin sudista viimeisiä vaahtoja vielä neljännelle kierrokselle. Käsikin saattoi olla hieman epävakaa päivän fyysisten hommien jälkeen, kun sain näköjään poikkeuksellisen paljon haavojakin eri puolille.

Olkoon tämä lyhyt teksti opetuksena itseni lisäksi niille, jotka puolikuolleessa olotilassa lähtevät naamaansa raapimaan. Tulos saattaa olla heikohko.