Okei... tarkoitukseni oli tässä kertoa suurinpiirtein kaikki, mitä olen oppinut/lukenut/kuullut ajotekniikasta. Koska kuitenkin huomasin, että tekstiä olisi tullut pitkälle neljättäkymmenettä kappaletta, päätin jättää yksityiskohtaisemmat neuvot pois, ja kirjoittaa vain keskeisistä asioista tässä jutussa. Yritän huomenna tai ylihuomenna iskeä kasaan paketin ajotekniikan tarkemmista vinkeistä eli esimerkiksi neuvoni kaulan ajamiseen ja sisäänkasvaneiden karvojen välttämiseen ja hoitamiseen.

Kuten aiemmassa tekstissäni mainitsin, löytyy internetistä suomeksikin muutamia perusohjeita parranajoon. Ne ovat kuitenkin hyvin yleismaallisia vinkkejä, jotka käytännössä kertovat vain prosessin kulusta. Höylän käyttämisestä tarkemmin on sen sijaan olemattoman vähän tekstiä, joten päätin nyt iskeä tällaisen jutun kasaan, kun olen jo muutaman kerran kirjottanut kirjoittavani myöhemmin ajotekniikasta (tästä sitten seuraavassa jutussa yksityiskohtaisemmin). Lukijan kannalta olisi hieman epäkäytännöllistä iskeä vain linkki johonkin perusohjeeseen ja antaa sitten lisävihjeitä asiasta, joten yritän nyt antaa mahdollisimman kattavan kasan olennaista tietoa. Edellisessä jutussani kirjoitin tuotevalinnoista, joten en tässä ala niitä isommin pohtimaan.

Vaikka laadukkaat välineet ja tuotteet ovat keskeinen asia oikeaoppista parranajoa, on ajotekniikka kuitenkin se kaikkein merkittävin. Taitava kaveri saa halvoillakin välineillä todennäköisesti vähintään tyydyttävää jälkeä aikaan, mutta jos ei ajotekniikasta ole harmaintakaan aavistusta, ei parhaimmillakaan laitteilla tee mitään. Lukisin itse kuuluneeni monen vuoden ajan jälkimmäiseen ryhmään, josta olen hiljalleen siirtymässä kohti ensimmäistä.

Olen jakanut ajoprosessin neljään osaan, joihin tapahtumat mielestäni saa ryhmiteltyä kivasti. Voisihan näistä kirjoittaa kymmeniä kappaleita tekstiä, mutta se olisi todennäköisesti turhan yksityiskohtainen, eikä lisäksi edes välttämättä toimisi kaikille halutulla tavalla.

1. Ihon alkuvalmistelu

Parranajo suihkun tai saunan yhteydessä on perusteltu valinta, koska mitä pehmeämpiä ja kosteampia karvat ovat, sitä helpompi ne on ajaa. Lämpö myös avaa ihohuokoset ja pehmittää ihoa muutenkin, mikä entisestään helpottaa ajoa. Jos kylmiltään lähtee ajelemaan, kannattaa huuhdella naamaa mahdollisimman kuumalla vedellä ainakin n. minuutin ajan. Mikäli iho vaikuttaa likaiselta tai turhan rasvaiselta, on ehkä hyvä idea ihan pestä se valitsemallasi pesuaineella. Sinänsähän pesuainevalinnalla ei ole mitään merkitystä, mutta Omo White ei kuulemma oikein tahdo toimia halutulla tavalla tässä yhteydessä. Jos haluaa nähdä hieman enemmän vaivaa, voi kylmiltään lähtiessä kastella sopivan kokoisen pyyhkeen mahdollisimman kuumalla vedellä. Pyyhe levitetään pään ympärille minuutiksi tai pariksi niin, että kaikki parta-alueet jäävät pyyhkeen alle kostumaan/lämpiämään. Suurimmat nesteet kannattaa kuitenkin kiertää pyyhkeestä pois ennen tätä. Saunan tai lämpimän suihkun jälkeen en näe pyyhkeen käytölle mitään järkeä.

2. Vaahdon valmistus

Suti kannattaa laittaa likoamaan lämpimään veteen muutama minuutti ennen vaahdotusta. Mikäli pyörähdät ihan vaan nopeassa suihkussa, voi ennen sitä ihan hyvin iskeä sudin likoamaan. Jotkut tahot varoittelevat liian kuuman veden vahingoittavan sutia, joten olen pidellyt sitä reilu kädenlämpöisessä vedessä normaalisti viidestä kymmeneen minuuttia. Käytännössä on aivan sama, missä sutia tuon ajan pitää. Aiemmin laitoin lavuaarin täyteen vettä, joka toimi ensin tuossa ja lisäksi vielä ajoprossissakin höylän ja naaman välihuuhteluissa. Tuo vaikutti kuitenkin melko kovalta tuhlaukselta, joten nykyään liotan sudin vaahdotuskulhossa ja loput vedet nappaan suoraan hanasta.

Creamia käytettäessä olennainen osa vaahdotusta on vaahdotuskulho/-kuppi/-kippo. Vaahdotuksen voi myös tehdä kämmenellä tai suoraan kasvoille, mutta mielestäni näissä molemmissa vaahtoa menee ensinnäkin hukkaan ja toiseksi veden lisääminen vaahtoon jälkikäteen voi olla melko mutkikas tapahtuma. Kämmenelle tai kasvoille tehtynä vaahdon voi pahimmillaan joutua tekemään uudestaan jokaiselle kierrokselle, joten varsinkin aloittelijoille suosittelisin lämpimästi jonkun kulhon hankkimista. Tarkoitukseen tehtyjä kuppeja saa ostaa parranajovälinevalmistajilta kiskurihintaan, mutta koska kyseessä on kuitenkin pelkkä astia, ajaa mielestäni tarkoituksen mikä tahansa pyöräpohjainen kuppi, jossa suti mahtuu liikkumaan kunnolla. Omani taisin hakea Anttilasta euron tai parin hinnalla.

Yhteen ajokertaan tarvittavan creamin määrä riippuu hieman tuotteen valmistajasta ja ajokierroksien määrästä, mutta sanoisin, että kahvilusikallinen olisi hyvä lähtökohta. Jos vähemmälläkin saa hyvän vaahdon, laita vähemmän. Teelusikallista enempää ei pitäisi tarvia, koska muuten vaahtoa tulee niin paljon, että sitä jää turhan paljon yli. Ei näitä siis tietenkään kannata alkaa mittailemaan, mutta sanotaan näin, että itse taisin markettigeeliin tottuneena laittaa creamia ensimmäisellä kerralla n. 10-kertaisen määrän tarvittuun nähden. Cream laitetaan kulhon pohjalle ja sitä aletaan sitten vaahdottamaan sudilla pyörivin liikkein. Tarvittavan vesimäärän oppii melko nopeasti, mutta mäyräsudista tai synteettisestä sudista kannattaa puristaa jonkin verran vettä pois liotuksen jälkeen. Villisiastakin kannattaa ainakin isoimmat ravistella pois, mutta koska se sitoo hieman synteettistä ja mäyrää vähemmän vettä, ei kannata ihan rutikuivaksi puristaa. Sutia tulee painaa hienovaraisesti kuppia vasten niin, että karvat lähtevät hieman harottamaan. Näin vaahto "imeytyy" kuppiin kerääntymisen sijasta sutiin, mikä on koko homman tavoite.

Vaahto on valmista, kun siinä ei näy yhtään ilmakuplia ja se näyttää ikäänkuin markettivaahdolta, mutta paksummalta/tiiviimmältä. Karkeasti voisi sanoa, että ilmakupliin vaikuttaa vaahdotuksen kesto ja paksuuteen vaikuttaa käytetyn veden määrä. Ilmakuplat huomaa melko helposti, mutta oikea kosteuspitoisuus tulee lähinnä opettelemalla, jos ei tiedä mitä hakea. Yksi vinkki tähän: viimeisimmän ajokierroksen vaahtokerroksen pitäisi olla kasvoilla melko ohut. Jos se näyttää kuivuvan kasvoillasi, olet tehnyt liian paksun (kuivan) vaahdon.

Saippuan kanssa vaahdotus on pääosin täysin samanlainen tapahtuma, mutta lähinnä alku eroaa hieman. Ylimääräisten vesien poistamisen jälkeen sutia pyöritellään saippun päällä (oletuksena purkkimuotoinen saippua) niin kauan, kunnes saippuaa tarttuu hieman sutiin. Tämän jälkeen suti viedään kulhoon, jossa sitä pyöritellään jälleen. Saippuavaahdon voi myös yrittää tehdä suoraan kasvoille, mutta aloittelijana lähtisin tässäkin liikenteeseen kulhosta. Jotkut neuvovat saippuan myös olevan vaahdotuskelpoinen suoraan sen omassa astiassa, mutta mielestäni tässä saippuaa tulee sutiin ihan liikaa, koska vaahdotukseen vaaditaan tietty aika, jonka edetessä saippuaa tulee sutiin koko ajan lisää ja lisää.

Jos oletetaan, että vaahdosta saa tehtyä aina sopivan paksuista ja muutenkin kelvollista, riippuu vaahdon määrä vain aluksi laitetun creamin tai saippuan määrästä. Varsinkin saippuasta jää kupin reunoille saippuavettä, joka on ajon kannalta ylijäämätuotetta. Kuppiin saattaa kuitenkin jäädä myös varsinaista vaahtoa, joka on täysin kelpoa kasvoille laitettavaksi. Mikäli kupin pohjalle jää aina (reilusti) vaahtoa, olet tehnyt sitä liikaa, eli kannattaa koittaa, josko hieman pienemmällä määrällä pärjäisi. Jos taas tuntuu, että joudut tosissasi kaivelemaan sudista vaahtoja viimeiselle kierrokselle, olet tehnyt vaahtoa liian vähän.

3. Parranajo

Koska vaahdotukseen on todennäköisesti vierähtänyt minuutti tai pari, kannattaa kasvot huuhdella vielä lämpimällä vedellä pari kertaa. Mikäli olet todennut partasi olevan erityisen paksua, ja olet siitä syystä ostanut parranajoöljyä, kannattaa se varmaan iskeä kasvoille ennen vaahdottamisen aloittamista, jottei tässä tule turhaa odottelua.

Jos siinä mahdollisessa parranajoöljyssä kehoitetaan se huuhtelemaan pois ennen vaahdon laittamista, on tämä oikea aika. Mikäli sen voi kuitenkin jättää vaahdon alle, alapahan pyörittelemään vaahtoa kasvoille. Koska itselläni varsinkin kaulassa karvat kasvavat hyvin kovasti ihossa kiinni, on tämä ensimmäinen vaahtolevityskierros erittäin tärkeä. Tässä ei siis kannata hätäillä, vaan hieman sutikarvat harottaen tulee vaahto saattaa pyörivin liikkein kaikkialle ja mielellään liian isolle kuin liian pienelle alueelle. Käytän itse tähän ensimmäiseen vaahtolevitykseen arviolta 60...90 sekuntia.

Perinteisen märkäajon keskeinen idea on, että partaa lyhennetään ennemmin kuin poistetaan. Lyhennystä suoritetaan kierros kierrokselta, kunnes tulos miellyttää (tai tekniikka pettää). Varsinkaan aloittelevien ajelijoiden ei varmaan kannata hirveän montaa kierrosta yrittää alkuun, koska todennäköisesti muutaman kierroksen jälkeen parta ei enää lyhene yhtään, mutta iho ärtyy entisestään. Terä tulee pitää n. 30º kulmassa ihoon nähden ja höylää ei tule painaa liikaa ihoa vasten. Koska kyseessä on massiivisempi härveli, vaatii se huomattavasti vähemmän painetta kuin esim. Mach 3. Ihoa ei tule venyttää liikaa, vaan ennemmin asetella se toisen käden sormilla ja kasvojen lihaksilla niin, että terä saadaan kulkemaan aina mahdollisimman tasaisella "alustalla".

Yleisesti suositeltu ajojärjestys on: pulisongit, posket, leuka, kaula, huulen yläpuolelta ja alapuolelta. Tämä siis sen takia, että herkimmät alueet ajetaan viimeisimpänä, jolloin vaahto on ehtinyt vaikuttaa pidempään. Itselläni huulen yläpuolinen alue ei ole mitenkään erityisen herkkä, joten otan sen heti poskien yhteydessä. Huulen alapuolinen alue ja suupielet sen sijaan ovat itselläni hyvin herkkiä, joten otan ne viimeisimpänä.

Erittäin tärkeä sääntö: vastakarvaan ajo ei ole kiellettyä. Sen kielto perustuu mielestäni kahteen asiaan: a) marketista saatavat vaahdot/geelit ovat huonoja ja höylien terät tylsiä (uusinakin!), b) ihmiset eivät osaa enää ajaa partaansa oikein. Luulin itse olevani vastakarva-ajamattomuuden esikuva, mutta toisin kävikin. Ihan kaikkia alueita en saa (vielä) ajettua täysin vastakarvaan, mutta sitä varten on sitten olemassa terävämpiä laitteita, lisää opetteluaikaa, sekä väliaikaisratkaisuna ristikarvaan ajo. En myöskään väitä, että kaikki henkilöt pystyisivät ajamaan kaikkia alueita vastakarvaan, mutta on väärin, että se lähdetään oletuksena kieltämään. Vielä pahempi on kehoitus ajaa vain myötäkarvaan, mikä mielestäni tarkoittaa sitä, ettei edes ristikarvaan saisi ajaa.

Normaalissa ajorutiinissa parran ollessa melko lyhyt on kolme ajokierrosta yleensä riittävä. Ensimmäisessä ajetaan myötäkarvaan, toisessa ristikarvaan (eli 90º kulmassa kasvusuuntaan nähden) ja kolmannessa vastakarvaan. Mikäli kuitenkin partasi on päässyt kasvamaan hieman pidemmäksi (sanotaan parista millimetristä ylöspäin), on ehkä hyvä suorittaa ylimääräinen lyhennyskierros alkuun. Olkoon tämän kierroksen numero 0. Tässä lyhentelet on hyyyvin suurinpiirteisesti karvoja ja niinikään myötäkarvaan.

Ensimmäinen varsinainen kierros suoritetaan siis myötäkarvaan. Samoja kohtia ei kannata alkaa todellakaan hieromaan uusiksi, koska ne kuitenkin ajetaan uudestaan vielä (ainakin) pari kertaa. Vetojen tulee olla määrätietoisia ja ei turhan pitkiä - itse vetelen ensimmäisen kierroksen parin-kolmen sentin vedoilla. Lisäksi terä kannattaa huuhdella muutaman vedon välein. Ajon jälkeen kannattaa kasvot huuhdella pari kertaa uutta kierrosta varten.

Toisen kierroksen vaahtolevityksen ei tarvi olla enää niin perusteellinen, koska vaahto menee nyt paremmin perille karvojen lyhennyttyä jo merkittävästi. Kannattaa kuitenkin huolellisesti jälleen pyöritellä vaahdot kasvoille, jotta kaikki vahingossa vielä pitkänä olevatkin karvat saadaan kunnolla irti ihosta. Ajojärjestyksen muuttamiseen ei pitäis olla mitään syytä, joten ala ajelemaan pulisongista lähtien jälleen. Tällä kerralla kuitenkin 90º kulmassa kasvusuuntaan nähden. Kasvojen muodoista (ja ehkä hieman myös sorminäppäryydestä) riippuu, kumpaan suuntaan tämä on helpompi toteuttaa. Kaulan muodot voivat olla joillain erityisen hankalat, joten tämä ei välttämättä onnistu hirveän helposti. Jos sait ensimmäisellä kierroksella tasaisen alueen ajettavaksesi, aja myös tämä kierros myötäkarvaan, mikäli ristikarvaan ajo ei tunnu luonnistuvan. Terän pitäisi leikata karvat poikki niin, että minkäänlaista vastusta tai ärsytystä ei tunnu iholla. Mikäli terä tuntuu töksähtelevän, lopeta ristikarvailu saman tien ja aja ne kohdat myötäkarvaan. Jälleen kerran samoja kohtia ei kannata jäädä hieromaan, koska jäljellä on vielä yksi kierros. Huuhtele pärstä ja valmistaudu pahimpaan.

Mikäli ajat ensimmäisiä kertoja perinteisellä partahöylällä, kannattaa ehkä varsinkin hankalien alueiden osalta tyytyä tähän. Mikäli kuitenkin jatkat vastakarvakierrokselle, iske uutta vaahtoa naamalle. Koska karvojen pitäisi olla jo hyvin lyhyitä, ei tässä pitäisi tarvia enää älyttömiä pyörityksiä. Käytän itse kolmannen kierroksen vaahtolevitykseen aikaa ehkä n. 15 sekuntia.

Mikäli edellisellä kierroksella löysit kohtia, joissa terä alkaa jo töksähtelemään, ei näitä kohtia kannata yrittää ajaa enempää. Jos tietyiltä alueilta löytyy syystä tai toisesta naurettavan pitkiä karvoja, jotka olet vanhalla höylälläsi saanut paremmin, sillä on ehkä järkevä ottaa normaaliin tapaan nuo kohdat. Useimmille pulisongit ja posket ovat helpompia vastakarvaan ajettavia, joten kannattaa näistä lähteä liikenteeseen. Muista edelleen kiinnittää huomiota teräkulmaan ja paineeseen, jota pitäisi olla todella vähän. Jos nämä alueet onnistuvat hyvin, siirry hiljalleen leuan alueelle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että erityisesti pyöreiden alueiden ajamisessa vastakarvaan ajaminen voi höylätä hieman turhan paljon ihoa pois. Kaulassakin on syytä pitää mielessä, että suorittaa vastakarvaan ajamista vain, jos se tuntuu miellyttävältä. Itse otan tiettyjä kohtia erittäin lyhyin vedon - esim. aataminomenan vierestä alle 5 mm kerrallaan.

Mikäli haluaa koko kasvojen alueelle täysin sileän ihon (engl. bbs, baby butt smooth) ja tunnustelemalla löydät vielä jotain karkeita alueita, voi niitä yrittää ottaa uudestaan vastakarvaan. Venytä ihoa tällä kerralla hieman enemmän, jotta karvat tulevat paremmin esiin. Tässä ei kannata enää laittaa vaahtoa koko naamalle, vaan kohta kerrallaan niille alueille, jotka meinaat ottaa vielä kerran.

4. Jälkipuuhat

Viidettä kertaa tuskin enää kannattaa yrittää, joten ne vielä mahdollisesti jäljellä olevat kohdat opetellaan ottamaan jatkossa sitten tarkemmin. Itse huuhtelen tässä vaiheessa kasvot vielä kerran lämpimällä vedellä, jonka jälkeen levitän pintaan Witch hazel -kasvovettä. Annan sen vaikuttaa hetken, jonka jälkeen huuhtelen kaiken vielä kauttaaltaan mahdollisimman kylmällä vedellä. Jos ainoa jälkihoitotuotteesi on aftershave, huuhtele kasvot viileällä vedellä ja anna ihon rauhoittua hetki, jonka jälkeen heitä sitten tökötit naamalle. Alunakiven omistajat voivat korvata omasta järjestyksestäni Witch hazelin sillä ja mikäli löytyy myös aftershave, lisätä sitä sitten jonkin ajan kuluttua. Mikäli ihosi kaipaa kosteusvoidetta, kannattaa se laittaa viimeisenä.

Kai tässä oli kaikki tältä kerralta. Seuraavaksi yritän tosiaan kertoa hieman tarkemmin itse höylän käytöstä ja mahdollisista ongelmista.